Retkikohteet

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Munattomat suklaamuffinit



Nyt löytyi hyvä munaton leivonnainen, joka täytyy laittaa muistin tulevia leivontakertoja varten. Ohje löyty netistä,  tosin ohje oli alun perin munaton ja maidoton. Muutin ohjetta, tein vain puolikkaan taikinan ja öljyn ja veden korvasin voilla ja maidolla.

Ensimmäisellä kokeilukerralla tein tämän kakkuna, mutta siitä tuli vähän kuiva. Oman arvion mukaan taikinassa oli liikaa jauhoja tai liian pitkä paistoaika. Nyt tein muffinseina ja vähemmällä jauhomäärällä. Lopputulos oli paljon parempi. Meheviä ja maistuvia, myös seuraavana päivänä. Tai ehkä silloin jopa parempia. Kuorrutteena on perus mokkapalojen kuorrute eli tässä ohje mokkapalamuffineihin!

3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 tl soodaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 rkl etikkaa
0,6 dl sulaa rasvaa
2,5 dl maitoa
halutessaan sekaan voi rouhia vielä suklaata

1.       Sekoita kuivat aineet yhteen.(jauhot, sokerit, sooda, suola, kaakao)
2.       Lisää etikka. Sekoita. Lisää rasva ja maito ja sekoita tasaiseksi.
3.       Jaa taikina muffinivuokiin. Vuoat saa laittaa melkein täyteen, koska muffinit eivät kohoa suunnattoman paljoa. Itse sain tehtyä 12 muffinia ja taikinaa jäi vielä maistelua varten ylikin.
4.       Paista muffineita 200 asteessa, noin 20 minuuttia.
5.       Anna jäähtyä ja tee sillä aikaa kuorrute.

110 g tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
25 g sula rasvaa
2 rkl kahvia

1.       Siivilöi tomusokeri, vaniljasokeri ja kaakaojauhe astiaan.
2.       Lisää rasva ja kahvi. Sekoita tasaiseksi. Jos on liian tönkköä, lisää kahvia vähän.
3.       Kuorruta muffinit ja koristele vaikkapa nonparelleilla. 



keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Sano kiitos



Yksi kehuu, että olet tosi hyvässä kunnossa viiden viikon jälkeen synnytyksestä ja silminnähtävästi palautunut hyvin. Kehujalla on aikaa synnytyksestä viisi kuukautta ja vanhat vaatteet eivät sovi päälle vieläkään. Minä alan sepustaa, että nämä ovat oikeastaan kyllä ainoat farkut, jotka mahtuu päälle ja vähän kyllä nämäkin puristavat.

Toinen toteaa, että on kyllä niin suloinen vauva teillä. Minä totean, että niinhän se kyllä on ainakin nyt kun nukkuu. Että melkein koko päivän se on ollut hereillä tai ottanut ehkä vartin tirsoja ja sitten muun aikaa huutanut, kun on ollut liian väsy tai jotain muuta pielessä, mitä en ole ymmärtänyt.

Molempien tilanteiden jälkeen olen jäänyt ihmettelemään, että miksi en ole vain sanonut että kiitos. Kiitos kehuista, eipä siihen taida itse voida paljoa vaikuttaa, miten nopeasti ja hyvin raskauden jälkeen palautuu tai kuinka suloinen vauva on nukkuessaan. 

Moneen muuhunkin tilanteeseen riittäisi vallanmainiosti pelkkä kiitos. Miksi pitää niin usein alkaa selitellä, että tämä vaate nyt vain on tämmöinen marketista ostettu tai piti ostaa uudet silmälasit, kun vanhoilla en enää nähnyt. Miksi on vaikea ottaa kehuja vastaan? Edes siltä perheen kolmivuotiaalta, joka kehuu milloin hienoja vaatteitani (jotka ovat mitä lie ikivanhoja kotirenttuja) tai hienoa lettiäni, jonka olen tehnyt edellisenä iltana. Täytyypä koittaa opetella, että toisinaan lyhyt vastaus on parempi kuin pitkä rimpsu. 


lauantai 20. toukokuuta 2017

Vihreä toukokuu


Oi kyllä! Vihreä on lempivärini. Etenkin heleä, tuore vihreä, joka näyttää erityisen hyvältä näin keväisin/alkukesästä, sopivan lämpimässä auringonpaisteessa. Ihan vain lyhyenkin aikaa nautittuna saa hyvälle tuulelle. Ja nyt sitä on onneksi taas saatavilla, joten nauttikaa tekin!





keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Näillä mennään!




Elämä ja arki pienen vauvan kanssa on hyvin vaihtelevaa, rytmitöntä. Toisinaan ehdin istua hyvän tovin sohvan nurkassa kutimien kanssa, mutta on myös päiviä, kun vauva nukkuu sen verran, että ehdin laittaa pyykkikoneen päälle ja miettiä seuraavaa hommaa, tai saada ruoan lautaselle, mutta toteutus jääkin tekemättä. Ja kiukkukarkkia pitää kaivaa kaapista jo aamulla.

Toisinaan vauva nukahtaa tuosta noin vain syliin tai omaan sänkyynsä ja sitten on niitä päiviä, kun saa hytkytellä, heijata, kärrytellä, sylitellä, silitellä ja syöpötellä, eikä siltikään meinaa uni tulla. Sitten lähdetään ajelulle ja saadaan vauva onneksi sillä tavoin untenmaille muutamaksi tunniksi.

Ja yöt, nekin ovat hyvin vaihtelevia. Toisinaan vauvan elämä on kuin Anssi Kelalla, jos Nummela-laulun sanat pitää vielä paikkansa: ”…minä nukun päivät ja valvon yöt…”. Yöaikaan itku ja nukkumattomuus on tietenkin itsellekin rasittavaa. Eräänä yönä ajattelin, että itkevän vauvan hiljaiseksi saaminen on kuin pulmalelun ratkaiseminen. Alkuun saattaa tuntua mielenkiintoiselta haasteelta, johon kokeilee keinoa keinon perään, välillä on hyvä antaa ongelmatehtävä muillekin käsittelyyn. Ja parin tunnin intensiivisen yrittämisen jälkeen mielenkiinto loppuu kuin seinään ja koko lelu alkaa vain ärsyttää. Mutta lopulta käy kuitenkin niin, että onkin saanut ongelman ratkaistua, eikä oikein tiedä miten. Mutta seuraavalla kerralla saman ongelman ratkaisu ei ole kuitenkaan yhtään sen helpompaa.


Mutta onneksi elämä oon vähän kuin Suomen kevät, hyvin vaihtelevaa, välillä tulee takapakkeja ja yllättäviä aamuja, mutta mukana on myös lämmintä tuulta ja auringonpaistetta. Hyviä öitä, huonoja päivä, hyviä päivä ja huonoja öitä, sellaista se arki vauvan kanssa on!