Retkikohteet

tiistai 7. marraskuuta 2017

Maissi-kanakastike



Tämä on helppo, nopea ja maistuva kanakastike. Sopii tarjottavaksi riisin tai pastan kanssa. Isosisko, joka ei yleensä suostu syömään kastikkeita, vaan syö riisin riisinä, kanan kanana ja kasvikset raakoina, on nyt joka kerta (eli 3 kertaa) syönyt lautasensa tyhjäksi, kun meillä on ollut tätä ruokana. Joten uskallan siis suositella tätä myös muille vaativille ruokailijoille.

Ohje on alun perin Valiolta ja voin todeta heidän kanssaan, että tämä on  koko perheen arkisuosikki.

300 g broilerin fileesuikaleita
rasvaa
suolaa
mustapippuria
persiljaa
1 rkl tomaattisosetta
2 dl ruokakermaa
200 g pakastemaissia

1.       Ruskista kanat pannulla. Mausta suolalla, pippurilla, tomaattisoseella ja persiljalla.
2.       Lisää ruokakerma ja anna kiehahtaa.
3.       Lisää pakastemaissi, kuumenna
4. Valmista tuli. Ehtikös riisi jo kypsyä?



tiistai 31. lokakuuta 2017

Kiukkukarkki ja suuttumusuklaa




Minulla herkut toimivat nollaajina. Piristeinä kiukkuun ja suuttumukseen, helpotuksena ärsytykseen ja raivostumiseen, tsempparina, jaksa vielä. Harmikseni joudun todeta, että viime aikoina herkkuja on kulunut ihan liikaa.(varsinkin kun kahden viikon päästä on aika hammaslääkärille)

6.05, 5.20, 5.55, 5.53, 6.03, 6.11, 5.58. Siinä muutama syy, joka saa oman pinnan kiristymään ja kiukun nousemaan. Kyse ei ole siitä, että itse heräisin tuohon aikaan. Pätkäunilla tuohon aikaan olen kyllä hereillä, mutta torkun vielä tunnin tai pari.

Ongelma on se, että Isosisko aloittaa aamunsa tuohon aikaan. Linnoittautuu sohvalle ja aloittaa parin, kolmen tunnin lastenohjelmaputken. Ja kun televisio sammutetaan, tulee väsymys, kiukku ja kiusanteko, jota jatkuukin siihen asti, että illalla mennään nukkumaan.

Itse alan olla aika väsynyt, kiukkuinen ja kyllästynyt tähän rumbaan. Malttini ei kestä enää yhtään Isonsiskon uhmatoimintaa ja Pikkusiskon kiusausta, jotka kasvavat väsyn myötä, vaan surutta aloitan oman saarnahuutoni hänelle. Ja oikeastaan olen kyllä aika väsynyt siihen omaan kiukkuun, joka höyryää korvista ulos. Nämä kolme hoitopäivää viikossa ovat pelastukseni ja niiden aikana yritän rentoutua, mutta valitettavasti ei se ole niin helppoa. Oman kiukun päästän tällä hetkellä aika surutta ilmoille, etten toisaalta ihmettele tyttäreni kiukunpuuskia.  

Mutta tuosta perimmäisestä kiukkujenaiheuttajasta, herääminen, väsy ja uni. Mitä sanotte, onko OK liki nelivuotiaalle nukkua vuorokaudessa 10 tuntia? Pitäisikö nukkua enemmän? Tai miten saisi lapsen nukkumaan aamulla tunnin pidempään? Normaalisti hän menee nukkumaan kasin aikaan ja nukahtaa helposti, onhan ollut hereillä jo ikuisuuden ja on väsynyt. Ja jos nukkumaanmeno menee myöhemmäksi, ennemminkin herää aiemmin kuin nukkuisi pidempään. Hoitopäivinä, kun hän nukkuu (ainakin silloin tällöin) päiväunet, nukahtaminen menee myöhäisemmäksi, mutta herää silti kuuden aikaan. Kotona häntä ei oikein saa päiväunille tai edes levolle, koska juuri tuohon päivälevon aikaan herää Pikkusisko uniltaan, joten Isosiskoa ei tietenkään saa millään tavoin rauhoittumaan, vaikka väsy hänellä olisikin, sillä pitää kiusata siskoa.

Hyvät vinkit, kokemukset tai vain vertaistuki on tervetullutta. Myös karkki- ja suklaalahjoituksia otetaan vastaan. 



perjantai 27. lokakuuta 2017

Isosiskon villapaita


Tietää, että lapsi on kasvanut isoksi, kun villavaatteet kutittavat, eikä niitä enää voi pukea päälle ilman kitinää. Vuosi sitten tekemäni villahaalari on ollut hyvin vähällä käytöllä, koska se kuulemma kutittaa ihan kamalasti ja sitä ei voi käyttää, koska se aiheuttaa myös hulluuskohtauksen. (Muuten, nuo villahaalarin kuvat on otettu lähes päivälleen vuosi sitten, eipä ollut silloin lunta vielä. Mutta enpä olisi lunta oikeastaan vielä edes kaivannut.)

Muori neuloi Adlibrikseltä  ostetusta merinovillalangasta Pikkusiskolle villapuvun, joka ainakin omaan käteen tuntui ihanan pehmoiselta eikä ollenkaan kutittavalta. Verkkokaupassa oli syyskuussa hyvä tarjouskin, joten tilasin lankaa Isonsiskon villapaitaa varten. Tyttö sai itse valita langan, ”no pinkki tietenkin”. Se oli nopeasti päätetty.

Ohje on Dropsilta pienin muutoksin. Puikkoina oli suosituksesta poiketen 3,5, josta johtuen lopputulos on ehkä vähän harakanvarpaita kuin pienemmillä puikoilla olisi tullut. Menekki tähän noin 104 kokoiseen paitaan oli reilut 100 grammaa, joten loppulangoista voisin tehdä paitaan sopivat lapaset ja villasukat. 


(Ja kuviin piti tietenkin ottaa mukaan sama pehmokoira, joka oli mun villatakin kuvauksissa :D )