Kroatia - Adrianmeren helmi

 (anteeksi jo valmiiksi, tästä tuli tosi pitkä selostus)

Otsikko on lainattu jostain lehtiartikkelista, jossa esitellään uudelleen suosioon tullutta lomakohdetta, Kroatiaa. Itse asiassa viime aikoina noita Kroatiaa koskevia lehtijuttuja on ollut paljonkin. Mekin päätimme kokeilla ja katsoa, miltä tämä uusi trendi matkakohde näyttää. Moni tuttu pyysi kertomaan kokemuksia maasta ja matkasta, koska myös heillä on ollut mielessä ajatus lähteä tutustumaan Kroatiaan. Tässä tuleekin pieni matkakertomus reissustamme!

Matkamme kesti kokonaisuudessaan 11 päivää, joista 5 vietimme Dubrovnikissa ja 6 Splitissä. Helsingistä lensimme ensin Dubrovnikiin, josta sitten matkasimme bussilla Splitiin ja sieltä sitten takaisin Suomeen. Lentomatkat olivat suoria ja lentoyhtiö oli Blue 1. Jos pitäisi valita kahden halpalentoyhtiön väliltä, esimerkiksi Ryanairin ja Blue 1:nin, niin jatkossa kyllä lennän paljon mieluummin Blue 1:lla. Koneen värit ovat hillitymmät, henkilökunta suomalaista ja ruumaan menevistä matkalaukuista ei tarvitse maksaa ekstraa. Mutta jospa nyt lopulta siirtyisimme siihen itse lomaan!

Dubrovnik

Dubrovnik on kaupunki, joka sijaitsee aivan Kroatian eteläosassa, itse asiassa erillään muusta maasta, koska Bosnia ja Hertsegovinalla on pieni pala maata myös Adrianmeren rannalla, joka jättää Kroatiasta pienen palan maata erilleen muusta.

Dubrovnikissa on asukkaita runsaat 42 000, joten kyseessä ei ole mikään suurkaupunki. Mutta hyvin suosittu turistikohde se on. Ja se myös näkyi! Dubrovnikin vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja Dubrovnikin suosituin nähtävyys. Aamu yhdeksästä ilta yhdeksään kaupunki oli täynnä turisteja, välillä tungokseksi ja ahdistukseksi asti. Kaupungissa on paljon pieniä katuja, jotka olivat välillä ahdistavia, kun joka puolella oli suuria turistiryhmiä oppaiden kanssa, eikä itse päässyt liikkumaan. (Tässä vaiheessa täytyy toki muistuttaa, että itse olimme reissussa suosituimpaan turistien sesonkiaikaan, joten tilanne saattaa olla aivan toinen esimerkiksi keväällä.)

Vanhaa kaupunkia ympäröi korkea muuri, jossa on myös useita torneja. Aikoinaan muuri on rakennettu suojelemaan kaupunkia. Muurin ympäri kävely, siis muurin päällä, on suosittu turistinähtyys, ja sitä voin myös suositella muillekin. Muurilta on hienot maisemat niin sisälle kaupunkiin kuin muuallekin Dubrovnikiin ja tietenkin merelle. Sesonkiaikana paikoitellen kapea muuri voi olla tukossa ihmisistä ja voi joutua kulkemaan jonossa pätkiä. Ja kuten nähtävyyksistä yleensäkin, tästäkin kävelystä joutuu tietenkin maksamaan pääsymaksun, 50 kunaa (n. 7€). 

Kaupungissa on paljon kirkkoja ja muutama luostari, jotka ovat suosittuja turistinähtävyyksiä. Me emme niissä vierailleet, juurikin tuon suuren turistimäärän vuoksi.

Toinen suositeltava käyntikohde Dubrovnikissa on Srd-kukkula ja sinne nouseva köysiratahissi. Kukkula sijaitsee aivan Dubrovnikin yläpuolella ja hissi nouseekin aivan vanhan kaupungin länsiportin läheisyydestä. Hissimaksu oli 80 kunaa (n. 11€), tuolla summalla pääsi ylös ja alas. Vaihtoehtoisesti huipulle voi nousta myös polkua pitkin, jonka kiipeämiseen menee aikaa kuulemma noin 1-2 tuntia, mutta suosittelen kyllä ensimmäistä vaihtoehtoa. Helteellä ensimmäinen vaihtoehto on ainakin huomattavasti mukavampi.

Maisemat kukkulalta ovat upeat. Vanha kaupunki, meri, laivat… Kannattaa käydä kukkulalla muutama tunti ennen auringonlaskua, jolloin aurinko on jo hieman laskenut. Valo on tällöin mukavan pehmeä ja sopiva valokuvausta ajatellen ;)

Toisaalta paikka on myös vähän karmiva. 1990-luvun alussa Kroatiassa oli sota ja Dubrovnikia pommitettiin juuri tuolta kukkulalta. Paikalla on kuvia sodan aiheuttamasta tuhoista vanhalle köysiradalle ja onpa paikalla myös vanha sähkölaatikko, joka on täynnä luodinreikiä. Ja tietenkin paikan jännittävyyttä lisää myös mukavasti oma laukkaava mielikuvitus.

Muuten suosittelen kiertelemään Dubrovnikissa ristiin rastiin katua pitkin, myös siis siellä uudemmalla alueella. Käydä ihailemassa uudella satama-alueella suuria matkustajalaivoja ja läheisellä torilla tutustumassa paikalliseen markkinatoimintaan. Hotelli kannattaa valita Lapadin – tai Babin Kukn –niemiltä. Siellä olet lähempänä uimarantoja, edullisempia ravintoloita ja kauppoja. Sieltä pääsee näppärästi paikallisbussilla vanhaan kaupunkiin. Välimatkat eivät Dubrovnikissa ole kuitenkaan liian suuria, etteikö kävellen jaksaisi kulkea paikasta toiseen.

Split

Splitin kaupunki sijaitsee n. 250 kilometriä Dubrovnikista pohjoiseen, myöskin Adrianmeren rannalla. Kaupungissa on asukkaita yli 200 000 tuhatta, joten kaupunki eroaa suuresti asukasmäärän ja kokonsa puolesta vuoksi Dubrovnikista.

Myös Splitissa on Unescon suojelema vanha kaupunki, josta osa Diocletianuksen palatsia. Tosin palatsiksi sitä ei maantasosta juurikaan tunnista, koska entisen palatsin talot ja osat ovat muuttuneet asunnoiksi, kaupoiksi, ravintoloiksi ja toreiksi. Splitin vanhassa kaupungissa kartalla ei ole kovin suurta merkitystä, koska pienet ja sokkeloiset kadut ja kujat kulkevat kaupungissa ristiin rastiin, eikä niiden nimiä ole karttoihin merkattu. Splitin vanhaan kaupunkiin onkin helppo eksyä ja jos ajattelee menevänsä käymään jossain paikassa, jonka aiemmin on kaupungissa nähnyt, voi kestää hetken aikaa, että paikan löytää uudelleen. Vanhaa kaupunkia voikin kuvailla hyväksi seikkailukohteeksi, jonne kannatta lähteä kiertelemään ilman suurempaa kiirettä tai nälkää, koska sopivan ravintolan löytämiseen voi kulua aikaa enemmän kuin olisi ajatellut.

Splitissa kannattaa myös kiivetä Marjaninmäen näköalapaikalle, joka sijaitsee Splitin länsipuolella. Portaita ja ylöspäin kapuamista on noin 10 minuutin matka keskustan kävelykadulta Rivalta. Periltä näkyy hienot maisemat vanhaan kaupunkiin, satamaan ja merelle. Näköalapaikan vieressä on myös kahvila/baari, josta voi ostaa virvokkeita. 

Jos haluaa nähdä enemmän paikallisten asumista, kannattaa kävellä myös vanhan kaupungin ulkopuolella. Maisemat ja asunnot eivät toki ole siellä kovin kauniita ja kaupat tai ruokapaikatkaan eivät enää niin houkuttelevia tai turvallisennäköisiä.

Ruoka

Odotimme matkaltamme herkullisia kulinaarisia kokemuksia, mutta sen osalta jouduimme kyllä pettymään. Pizzat ja pastat olivat hyviä, samoin paikallinen jäätelö (myös edullista, 7 kunaa/pallo, eli n. 1€). Mutta jos ja kun halusi syödä vähän hienommin, pihviä tai kanaa, joutui yleensä pettymään. Paikalliset eivät oikein hallinneet maustamista, ja pihvit olivat usein melko mauttomia. Lisäkkeet piti myös tilata erikseen, joissain paikoissa myös kastikkeet. Ruoat tuotiin pöytään usein myös eri lautasilla, toisella lautasella oli pelkkä kanan rintafilee ja toisella lautasella annos riisiä. Ei siis myöskään kovin esteettisiä annoksia.

Kaupungilla oli tarjolla myös paljon erilaista pikaruokaa, yleisimpiä olivat erilaiset täytetyt sämpylät ja pizzan palat, jotka olivat edullisia. Kroatiassa kasviksia tai salaatteja ei kauheasti ravintoloissa tarjoiltu, mikä oli vähän erikoista, koska toreilla ja kaupoissa oli myynnissä paljon tuoreita ja kotimaisia kasviksia edulliseen hintaan.

Vähän harmitti, ettei kummassakaan hotellihuoneessamme ollut mahdollisuuksia valmistaa itse ruokaa, raaka-ainevalikoima kun olisi ollut laaja ja edullinen. Olisi ollut mukava päästä kokeilemaan, mitä niistä olisi itse saanut aikaan ja olisiko se ollut parempaa kuin ravintoloiden tarjonta.

Hinnaltaan ruokailu Kroatiassa oli kuitenkin edullista. Pizzat maksoivat 35 – 55 kunaa, eli n. 5 – 8 euroa. Pastat olivat samaa hintaluokkaa tai pikkaisen kalliimpia. Pihvit ja kanat olivat hinnaltaan 60 – 110 kunaa, eli n. 9 – 15 euroa ja tähän vielä lisäkkeet päälle, joiden hinnat vaihtelivat 15 – 30 kunaan. Olut oli ravintoloissa halvempi juoma kuin limsat. Limsojen hinnat olivat samaa luokkaa kuin Suomessa, eli 15 – 20 kunaa, kokoluokka oli tosin pienempi kuin Suomessa, pullot olivat yleensä 0,25 litraa. Vesi tuli aina pullossa ja sen hinta vaihteli 10 – 20 kunaan. Oluen hinta oli lähestulkoon aina sama eli 25 kunaa 0,5 litran tuoppi. Harmi, etten ole oluen ystävä.

Erityispiirteenä mainittakoon vielä, että Kroatiassa vesijohtovesi on täysin juomakelpoista ja hyvää vettä. Monissa paikoissa kaupungillakin oli ns. yleisiä vesihanoja, joista sai täyttää pullonsa vedellä tai ottaa huikan janoon.

Paikalliset ja turistit

Etukäteen luin, että paikalliset ovat kovin ystävällistä ja puheliasta porukkaa, jotka tulevat juttelemaan myös ventovieraiden kanssa. Jossain lehtiartikkelissa myös kerrottiin suomeksi tapahtuvasta asiakaspalvelusta. Kumpikaan väittämä ei meidän kohdallamme kuitenkaan toteutunut. Esimerkiksi työntekijät ravintoloissa ja kaupoissa olivat pikemminkin pidättyväisiä ja hieman töykeitä kuin ylenpalttisen ystävällisiä. Kaupan kassat harvemmin tervehtivät ja vaihtorahat heitettiin tiskiin melkein kiukkuisesti. Ravintoloiden työntekijät tuntuivat olevan hyvin kiireisiä ja sen vuoksi palvelu oli osittain myös pikaista ja vähä puheista.

Tietenkin hotellien työntekijät olivat kohteliaita ja ystävällisiä, mutta siihen se sitten rajoittuikin. Kukaan ei myöskään ollut kiinnostunut siitä, mistä olemme kotoisin tai alkanut puhua meille suomea. Mikä oli tietenkin vain positiivinen asia!

Ravintoloiden sisäänheittäjät olivat myös hyvin maltillista porukkaa. Ulos aseteltuja menuja sai rauhassa tutkia, ilman että kukaan tuli kiskomaan ravintolaan sisään. Matkamuisto ja –turistikrääsäkojuissa sai myös rauhassa kierrellä, ilman että myyjät olisivat tulleet tuputtamaan tavaroitaan. (Muistakaa muuten tingata tavaroista, useimmiten niistä heltiää alennusta, melko helpostikin.) Ainoat tavaroidensa tuputtajat olivat toreilla olevat mummot ja papat, jotka yrittivät saada asiakkaat ostamaan juuri heidän viinirypäleitään, nektariineja, kuivakukkia tai kalojaan. Voisi siis sanoa, että Kroatiassa ostoksia sai tehdä rauhassa tuputtajilta, mutta tietenkin myyjän haukansilmien vahdinnassa.

Yksi tyrkyttäjäryhmä kyllä oli erilaisten matkanjärjestäjät, jotka mainostivat vilkkailla kävelykaduilla ja satama-alueilla erilaisia saarihyppelymatkojaan ja risteilyretkiään. Linja-autoasemilla ja satamissa oli myös paljon eri-ikäisiä ja näköisiä ihmisiä ”Rooms, Sobe, Zimmers” –laput käsissään, joilla he siis viestittivät turisteilla, että heillä olisi tarjolla yksityismajoitusta.

Englannilla pärjäsi kaikissa asiakaspalvelutilanteissa hyvin, niin ravintolassa, hotellissa kuin linja-autoasemalla kuin bussissakin. Laajempi kroatia-suomi sanakirja olisi kyllä ollut tarpeen, kun yritti saada selvää paikallisista kylteistä tai ilmoituksista esimerkiksi bussien reiteistä, aikatauluista ja lippujen ostosta. Mutta ravintoloissa menut olivat aina myös englanniksi, joten ei tarvinnut tilata arvalla.

Turisteja Kroatiassa oli paljon ja monesta eri maasta. Kaduilla kuultuja kieliä olivat ainakin ruotsi, englanti, saksa, hollanti, ranska, espanja, italia, venäjä, japani, kiina, suomi ja näiden lisäksi vielä useita muita kieliä, joita emme tunnistaneet. Turistien kirjo oli siis laaja, mutta onneksi suomalaisten osuus oli melko pieni.

Uimarannat

Jos Kroatiassa aikoo viettää aikaa rannalla tai uida, kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan uimakengät! Koko matkamme aikana näimme yhden ainoan hiekkarannan, kaikki muut rannat olivat joko kalliota, soraa tai isompaa kivenlohkaretta. Uimakengät helpottavat mereen kävelyä suuresti ja aika nopeasti niillä myös oppii uimaan.

Kroatiassa uimarannat eivät myöskään ole kovin helposti saavutettavia rantoja. Useimmat rannat sijaitsevat enemmän tai vähemmän jyrkkien rinteiden alla, eli rannoille menee jyrkät kallioon hakatut tai tehdyt portaat. Alaspäin meno on tietenkin helppoa, mutta portaita ylöspäin kiivetessä yleensä jo puolessa välissä olisi tehnyt mieli palata alas ja uimaan!

Rannat olivat pääsääntöisesti siistejä ja roskattomia. Useilla rannoilla oli myös ilmaiset suihkut, joissa oli mukava käydä huuhtomassa merivesi pois iholta. Osalla rannoista sai vuokrata aurinkotuoleja ja –varjoja, hinta molemmilta oli 30 kunaa/päivä. Useimmilta meidän testaamilta rannoilta löytyi myös jonkinlainen rantabaari, josta sai ostaa juotavaa, pientä syötävää ja jäätelöä.

Luonto ja ilmasto

Jos on joskus käynyt jossain Etelä-Euroopan maassa, vaikkapa Kreikassa, Kroatia on selvästi vihreämpi maa. Vaikka Kroatiassakaan puut eivät ole kovin suuria tai pitkiä, mutta puita kuitenkin on. Erilaisia mäntyjä, sypressejä, hedelmäpuita, bougainvillea, oliivipuita ja monia muita, joita ei tunnistettu. Aluskasvullisuus tosin on melko vaatimatonta, usein maassa kiemurteli erilaisia muratteja.

Jos et pidä kaskaiden sirityksestä, silloin ei kannata Etelä-Kroatiaan lähteä. Niitä nimittäin on kaikilla alueilla, joissa on vähänkin puita. Ja metsäisillä alueilla niitä on paljon! Ja meteli on myös mieletön. Erityisesti Dubrovnikin edustalla olevalla Lokrumin saarella kaskaiden meteli oli uskomaton.

Merivesi oli puhdasta ja turkoosinsinistä, kuten lehtijutuissa mainostettiin. Vesi oli myös lämmintä, 26-asteista. Uiminen siis oli syömisen ohella yksi suosituimmista harrastuksistamme lomalla. 

Sää suosi meitä muutenkin. Pilviä näkyi taivalla ehkä kolmena, neljänä päivänä. Ja yhtenä iltapäivänä ne olivat paikoitellen auringon edessä, mutta ei silloinkaan kyllä viileää ollut. Lämpötilat olivat varmasti joka päivä yli 30 astetta. Ensimmäisinä päivinä se tuntui tuskalliselta ja hiki oli heti, kun pihalle ilmastoidusta hotellista astui, mutta kyllä siihenkin lämpöön alkoi tottua. Sellainen hotelli kuitenkin kannattaa valita, jossa on ilmastointi. Se helpottaa nukkumista.

Kulkeminen

Sekä Dubrovnikissa että Splitissä oli varsin toimiva paikallisliikenne. Liput bussiin sai ostaa joko bussikuskilta tai bussipysäkkien läheisyydessä olevista myyntikojuista, jossa liput maksoivat 2 kunaa vähemmän kuin bussista (Dubrovnik 10 kunaa, Split 8 kunaa). Varsinkin Dubrovnikissa bussit olivat täynnä, reitistä tai kellonajasta huolimatta. Liikenne oli paikoin myös jumittavaa, joten matkat saattoivat toisinaan venyä ja mikäs sen mukavampaa kuin seistä täpötäydessä kuumassa bussissa ympärillään hikisiä ja haisevia ihmisiä!

Mutta tästäkin huolimatta suosittelen käyttämään bussia. Kävely ei näytä olevan kovin suosittu harrastus Kroatiasta, ainakin jos sen voi päätellä kävelyteiden määrästä ja laadusta. Pyöräilijöitä näkyi myös hyvin vähän ja nekin muutamat näyttivät olevan turisteja.

Kaukoliikenne busseilla oli myös toimivaa. Esimerkiksi Dubrovnikista lähti tunnin välein bussi Splitiin. Bussilla olisi ollut mahdollista päästä myös retkelle Bosnia ja Hertsegovinaan tai Moldovaan. Rannikkoa pitkin kulki myös erilaisia ja erikokoisia autolauttoja, joilla olisi päässyt Dubrovnikista Splitiin ja toisinpäin. Myös liikennöinti lähisaariin oli vilkasta.

Krka

Yksi odotetumpia kokemuksia matkaltamme oli vierailu Krakan kansallispuistossa ja siksi halua mainita tästä kohteesta vielä erikseen ja lopuksi. Olimme netin ja kirjojen avulla tutustuneet ennakolta kohteeseen ja molemmilla oli mielessä mukavan rauhallinen kohde, jossa voimme kuljeskella metsässä. Kyseessä on siis rehevä järvi/jokialue n. 70 kilometriä Splitistä koilliseen. Vuorilta tulevat laskuvedet muodostavat pieniä ja suuria järviä ja laskevat upeina vesiputouksina alas rinteiltä. Kuvailut ja kuvat olivat hienoja, joten reissua odotimme innolla.

Matkan päätimme ostaa paikalliselta matkanjärjestäjältä, koska paikalle oli vähän huonot joukkoliikenneyhteydet. Pettymykset alkoivat jo aamulla, kun kokoonnuimme ennen lähtöä. Mukaan oli lähdössä 5 hengen meluisa tyttölauma, jotka puhuivat jotain todella rasittavankuuloista kieltä. Ajomatka kohteeseen oli arvioitu kestävän runsaan tunnin. Meidän matka kesti 2 tuntia, koska yhdessä pikkukaupungissa oli menossa markkinat ja tiemme kulki juuri sen keskustan läpi ja keskusta oli täynnä autoja. Tuo muutaman kilometrin matka kesti meillä lähes puoli tuntia. Siinä vaiheessa kiukutti jo vähän enemmän. 

Mutta kiukku puhkesi valloilleen, kun pääsimme itse luonnonpuistoon. Se oli täynnä ihmisiä! Kroatiassa oli juuri tuona päivänä vapaapäivä, joten ilmeisesti paikalliset olivat päättäneet lähteä myös ”luonnon keskelle”, eli uimaan vesiputouksille. Porukkaa oli jos jonkinlaista, eikä paikka kyllä muistuttanut millään tapaa suomalaisia kansallispuistoja. Vai osaatteko sanoa jonkun kansallispuiston Suomessa, jossa joudut maksamaan päästäkseni vessaan tai voit ostaa kaljaa kojusta tai käydä ravintolassa syömässä? Mutta toki vesiputoukset olivat upeat ja oli mukava uida järvivedessä. Mutta pieni pettymys kuitenkin oli tuo retki. Ehkä se voisi olla erilainen kokemus ei sesonkiaikaan.

Suosittelisinko siis muille matkusta Etelä-Kroatiaan? Kyllä vain! En ainakaan keksi mitään kovin suurta syytä, miksi sinne ei kannattaisi matkustaa. Jos tykkää välimerellisestä lämpimästä ilmasta, hyvästä pizzasta ja jäätelöstä, historiallisista rakennuksista, merimaisemista ja meressä uimisesta sekä rannalla olemista niin voin suositella näitä kahta kokeilemaamme kaupunkia hyvin! Jos ei pidä portaiden kiipeämisestä, viemärin tuoksuista, ajoittaisesta väenpaljoudesta, kivisistä rannoista, kaskaiden sirityksestä ja huonosti ilmastoiduista busseista, silloin ei myöskään kannata lähteä Kroatiaan, koska näihin asioihin törmää siellä varmasti!