Tämä kevät ja lisääntyvä vihreys ja aurinkoiset
päivät pakottavat lähtemään luontoon, metsään ihastelemaan kasvuaan
aloittelevia kasveja ja laulavia lintuja. Lauantaina illalla lähdimme
iltapalalle Lempäälässä kulkevan Birgitan polun varrella olevalle laavupaikalle.
Laavu oli suosittu paikka, emme saaneet tällä kertaa olla keskenämme, mutta
onneksi siellä oli vähän kauempana nuotiopaikka, jonka saimme vallata, eikä
tarvinnut ryhtyä sosiaaliseksi ventovieraiden kanssa! Maaston kulumisesta myös
huomasi, että laavulla on väkeä vieraillut enemmänkin. 
Mukaan pakkasimme itse tehtyjä kolmioleipiä ja
makkaraa. Leivät, tai ainakin niiden täyte maistui hyvältä jo kotona, mutta kun
pienen kävelylenkin jälkeen ne söi nuotion ääressä, luonnon ääniä (ja taustalla
myös läheisen moottoritien…) kuunnellen, maistuivat ne entistä paremmille. Jos
joku haluaa itse kokeilla tuota hyväksi havaittua täytettä, niin väliin
laitoimme tuorejuustoa (maultaan kreikkalainen valkosipuli), kermaviiliä,
sipulia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, kinkkua ja pikkuisen mustapippuria.
Paahtoleivän välissä oli myös salaattia. Nam, sanoin minä ja ajattelin, että
pitääpä joku päivä tehdä näitä töihinkin evääksi!
Polku laavulle kulki paikoin rehevämmässäkin
maastossa, lehtolaikussa, josta bongailimme vähän harvinaisempiakin kasveja.
Tai eivät ne harvinaisia ole, mutta semmoisia, joita ei ihan joka metsässä näe.
Näitä olivat imikkä, näsiä ja sudenmarja. Alueella kasvoi paljon sinivuokkoja
ja metsäliekosammalta. Tunnistatko kuvista metsästä bongatut kasvit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti