Naantali

Naantalin kirkko on vanha birgittilasluostarin kirkko.

Elokuun loppupuoliskolla teimme päiväretken Varsinais-Suomeen. Kävimme Louhisaaren kartanossa ja Naantalissa. Olin käynyt kerran aiemminkin kaupungissa, mutta tuosta käynnistä oli aikaa jo yli kymmenen vuotta ja silloin jännittävintä reissussa oli tietenkin Naantalin päänähtävyys Muumimaailma. Tällä kertaa jätimme kuitenkin tuon kohteen väliin.

Tunnelmallinen ravintola vanhassa kaupungissa. Lähes kuin ulkomailla. (palvelu tosin oli hyvin tympeää ja suomalaista.)

Tuota siltaa pitkin pääsee Muumilaaksoon!

Naantali oli viihtyisä pikkukaupunki, jonka vanhassa kaupungissa kulkiessa tunsi olevansa melkein kuin ulkomailla. Tunnelma oli rento ja kiireetön. Rantalaitureilla istuskeli ja kulki turisteja ja paikallisia ukkokerhoja. Rannassa oli paljon myös erilaisia ja tunnelmallisen näköisiä ravintoloita ja kahviloita vanhoissa ja hyvin kunnostetuissa rakennuksissa. Totesinpa rantakatuja kulkiessani, että Naantali voisi olla sellainen kohde Suomessa, jota voisin suositella turisteille.

Ajelimme ja tutustuimme vähän myös lähiseutuun. Rymättylässä kiipesimme Karhuvuoren näkötorniin, josta oli hienot maisemat merelle. Näkötornin paikalla oli aiemmin ollut sodanaikainen ilmavalvontatorni ja nykyinen näkötorni on rakennettu vanhanmallin mukaiseksi. Näkötorni sijaitsee Aaslaluodon saarella, jonne pitää mennä lossilla.

Vaikka ilma ei ollutkaan enää kovin kesäinen tai lämmin, ajattelimme kuitenkin kokeilla, jos olisimme tohtineet käydä uimassa meressä. Katselimme kartasta uimarannan merkin ja suuntasimme kohti tuota rantaa. Kun pääsimme sinne, missä uimarannan piti olla, totesimme, että rannalle johtava parkkipaikka oli täynnä autoja ja rantaa kohti kulki paljon väkeä. Hetken aikaa mietimme, mitä tekisimme, mutta päätimme parkkeerata auton ja lähteä katsomaan, millainen tilaisuus rannalla olisi.

Kohta meitä vastaan kävelikin järjestyksenvalvojan liiviin pukeutunut mies, joka toivotti meidät tervetulleeksi Apajan virkistysalueen muinaistulien yön tapahtumaan. Tuona viikonloppuna siis vietettiin muinaistulien yötä, joka on saaristolainen tapa juhlistaa kesän päättymistä ja uimaranta, jonka olimme kartasta bonganneet, kuului vuonna 1988 perustetun Apajan virkistysalueeseen. Paikalla oli myös 1920-luvulla rakennettu ja myöhemmin kunnostettu kalastajan torppa, navetta ja muutama muu piharakennus. Paikka oli kaunis. Pihassa oli monia omenapuita ja muutama päärynäpuukin. Olihan se toki vähän hassua osallistua tuollaiseen tapahtumaan, josta ei tuntenut ketään, mutta odotimme kunnes kokko syttyi ja lähdimme sitten ajelemaan takaisin kotiin.

Loppukevennykseksi kerron vielä tarinan mummosta. Istuimme Naantalin keskustan läheisyydessä olevalla uimarannalla. Rannassa olevasta uimakopista laiturille käveli saunatakkiin pukeutunut mummo, joka selitti laiturilla olevalle naiselle: ”Unohdin uimapuvun kotiin, mutta päätin, että ei haittaa, vaikka olis sitten siellä miehiä tai naisia, uimaan menen joka tapauksessa.” Ja niin kohta laiturilla vilahti paljas peppu ja mummo pukeutui uimajuoksuvyöhön ja pulahti mereen. Ja me jatkettiin matkaa, koska eihän nakurannalla sovi oleskella vaatteet päällä.