Automatkalla Virossa

Meillä oli kesäloma vasta syyskuun ensimmäisellä viikolla. Tai Jannella oli kesäloma, multahan työt loppui jo elokuulla, joten olin siis vain työtön. Pitkään mietimme, miten tämän arvokkaan lomaviikon käyttäisimme, jotta se olisi mahdollisimman lomaa ja pääsisi kunnolla irtautumaan arjesta. Mielessä tietenkin pyöri ja muhi ajatus lomasta etelän lämmössä, mutta ajatus siitä, että koko viikko menisi sitten poissa kotoa, jostain syystä ahdisti. Lopulta päädyimmekin vähän lyhyempään lomaan, mutta kuitenkin etelässä eli lähdimme automatkalle Viroon.

Kovin paljoa emme etukäteen asioita selvitelleet, sillä matkat varattiin alle viikon varoitusajalla. Laivalla matkasimme ensin Helsingistä Tallinaan, josta lähdimme ajelemaan Viron pohjoisrannikkoa pitkin kohti Haapsalua, josta olimme varanneet majoituksen kahden yön ajaksi.

Todellista lomailua reissumme olikin, päivän tapahtumia tai ”pakollisia” juttuja/kohteita emme suunnitelleet mitään etukäteen, vaan menimme ja olimme fiiliksen mukaan. Haapsalussa oli varsinainen turistikausi ohi, joten varsinkin vanha kaupunki oli hyvin hiljainen ja ruokapaikan etsiminen iltaisin oli jopa hankalaa, sillä ravintolat eivät olleet enää auki. Mutta toisaalta oli myös mukava  kulkea ja kierrellä katuja ristiin rastiin, ihastella kauniita ja vähemmän kauniita vanhoja puutaloja ja nähdä vilauksia siitä, millaista elämä Haapsalussa oikeasti on.

Parasta Haapsalussa oli ehdottomasti majapaikkamme, Lahe Maja. Kyseessä on vanha puutalo, joka on hiljattain remontoitu ja entisöity täysin vierasmajakäyttöä varten. Hotellin/vierastalon kaikki huoneet on sisustettu persoonallisesti, kauniilla vanhanajan huonekaluilla ja tapeteilla. Suosittelen kyseistä majapaikkaa kaikille Haapsalussa vieraileville, kodikas ja kaunis talo ja ystävällinen henkilökunta!

Haapsalusta ajelimme rantoja pitkin kohti Pärnua, jossa olimme seuraavat kaksi yötä. Matkalla poikkesimme pariin kertaan merenrannalle karttaan merkattuihin näköalapaikkoihin katselemaan maisemia. Rannat Viron länsipuolella olivat kovin heinittyneitä ja pakoin umpeenkasvaneita, kovin erilaista verrattuna Suomeen.

Muutenkin Viro on maastoltaan hyvin tasaista. Asutus on keskittynyt erikokoisiin taajamiin ja välillä saimme ajella metsien keskellä, eikä näkyvissä ollut minkäänlaista asutusta, mutta kohta metsät vaihtuivat laajoihin peltoihin ja talokeskittymiin, joiden keskellä näkyi usein suurempi tila, joka oli merkkinä entisestä kolhoosimaataloudesta. Paljon näimme myös hylättyjä, suuria kartanomaisia rakennuksia ja pihapiirejä, jotka olivat todennäköisesti juuri tuon kolhoosimaatalouden lakkauttamisen takia jääneet tyhjilleen.

Jos aikoo lähteä autolla Viroon, mukaan kannattaa varata hyvä kartta. Lainasin kirjastosta kartan, joka oli todella hyvä. Se näytti tältä. Mukana paketissa oli selitysosa, jossa oli paikannimihakemista, sekä karttaan merkatut erityiskohteet, kuten erilaiset näkö- ja maisematornit, museot, merkittävät muistomerkit tai muinaismuistopaikat. Oli myös hienoa huomata, että kaikki karttaan merkatut kohteet oli merkattu myös paikanpäällä opasteilla ja monessa paikassa myös opastauluin. Olin siis positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Virossa oli tällainen matkailullinen asia huomioitu!

Haapsalusta matkasimme siis vielä etelämmäksi Pärnuun. Siellä alkoi turistikausi myös olla lopuillaan, useat jäätelökioskit ja rantakahvilat olivat jo kiinni, mutta emme silti onneksi olleet kaupungin ainoat turistit, kiitos kylpylähotellien eläkeläisryhmät. Ja koska kyseessä on Viron tunnetuin ja suosituin kesäkaupunki, kävimme tietenkin uimassa Itämeressä. Taisimme olla (ainakin sillä hetkellä) ainoat. Vesi ei ollut siis enää erityisen lämmintä ja saimme kahlata lähes 100 metriä, ennen kuin tuli riittävän syvää kastautumiselle. Kesällä paikka on varmasti toisenlainen, ranta ja meri täynnä väkeä ja elämää, mutta meidän rentoutumislomaamme tämä oli varsin sopiva.

Loman ehdottomin kruunaus oli se, kun kävimme kylpylähotellimme wellness-osaston hoidoissa. Janne kävi hieronnassa ja minä otin kasvo- ja jalkahoidon. Sain ne varmaan samalla hinnalla kuin Suomessa olisin saanut maksaa yhdestä hoitokerrasta. Ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvin rentouttava kokemus ja elämys, myös ylellinen, kun hotellin valkoisessa kylpytakissa tohvelit jalassa käveli hotellihuoneesta wellness-osastolle, jossa omaa vuoroaan sai odotella rauhallisessa ympäristössä ja halutessaan erilaisilla marjoilla ja hedelmillä maustettua vitamiinivettä. Ja kaiken huippuna tietenkin rentouttava kasvo- ja jalkahoito, jonka jälkeen jalka pohjatkin olivat silkkisen pehmeät ja kasvot olivat hyvin kosteutetut vielä parinkin päivän päästä!

Kokonaisuudessaan matkamme oli siis rento, aikatauluja meillä ei ollut, vaan ajelimme paikasta toiseen kaikessa rauhassa ja pysähtelimme, jos kartassa tai maisemassa näkyi jotain mielenkiintoista. Viron tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa, tosin tuntui siltä, että asfalttiteitä pienemmät hiekkatiet olivat kuitenkin paremmassa kunnossa. Missään vaiheessa emme tunteneet oloamme turvattomiksi, eikä autonkaan puolesta tarvinnut kovin paljoa pelätä. Voinkin siis suositella automatkaa Virossa muillekin lyhyempää etelänlomaa suunnitteleville.

Perinteiset Viron tuliaiset? Ja tästä meidän talouteen jäi yksi salkku, Tobleronet, jääteetölkki, Coca-Colat ja yksi Baileys-pullo.