Martta-syndrooma

Raamatussa on kertomus sisaruksista, Mariasta ja Martasta, joiden luokse Jeesus menee vierailemaan. Martta on pätevä emäntä, hän häärää keittiössä, tarjoilee vierailleen ruokaa ja juomaa ja pitää huolen siitä, että kaikki ovat tyytyväisiä oloonsa. Maria puolestaan seurustelee vieraansa kanssa. Hän istuu  Jeesuksen vieressä ja kuuntelee hänen kuulumisiaan. Tästä Martta on tietenkin näreissään – hän itse raataa keittiössä ja tekee parhaansa, että vieraat viihtyvät ja sisko vain on. Ja kaiken kukkuraksi käykin niin, että Jeesus toteaa, että Marian on valinnut paremman roolin seuraneitinä, kuin Martta kiirehtivänä emäntänä.

Jostain syystä tämä kertomus ei ole kolahtanut minuun. Tai on kolahtanut, mutta väärällä tavalla. Perhejuhlissa minä olen aina valinnut paikkani keittiöstä, jossa huolehdin siitä, että pöydässä riittää tarjottavaa, kahvia on aina saatavilla ja puhtaita astioita on pöydässä. Kun taas sisarukseni seurustelevat ja vaihtavat kuulumisia vieraiden kanssa ja piipahtavat keittiössä katsomassa, tarvitaanko siellä apua. Minä vaihdan vieraiden kanssa lyhyet kuulumiset kahvin kaadon lomassa ja otan vastaan kiitokset maittavista tarjoiluista.

Mutta itse olen valinnut kyseisein roolin. Pidän siitä, että saan touhuta ja häärätä keittiössä, tuntea itseni tärkeäksi, kun samaan aikaan laitan uutta kahvia tippumaan, leikkaan piirakkaa tarjolle ja täytän tiskikonetta. Ehkä saatan myös paeta vieraita keittiöön, jolloin minun ei tarvitse seurustella niin paljoa heidän kanssaan, kun on kädet täynnä muita hommia.

Siksipä tuo kertomus onkin kolahtanut minuun väärin. En ole ottanut siitä opikseni ja tajunnut, että joskus hääräämistäkin tärkeämpää olisi antaa aikaa. Pysähtyä ja kuunnella, mitä toisella on kerrottavaa. Vaihtaa ajatuksia. Viime aikoina olen yrittänyt parantaa tapani. Yritän malttaa pitää itseni poissa keittiöstä, kun meille tulee vieraita ja istua rennosti sohvalle vaihtamaan kuulumisia. Silloin tällöin olenkin jo onnistunut siinä melko hyvinkin. 

Pitäisikö ajan antamista pyrkiä harjoittamaan vielä enemmän arjessakin, oman perheen kesken? Onko tärkeämpää istua miehen viereen sohvalle, kuin ripustaa pyykkejä kuivumaan tai kerätä niitä pois tai jynssätä keittiönpöytää puhtaaksi ja kerätä siellä täällä lojuvia tavaroita omille paikoilleen? Tämä tietenkin myös vaatii sen, että mieskin malttaa jättää kännykän/tietokoneen/telkkarin rauhaan ja kekskittyä olemiseen. Ei sitä joka ilta tarvitsisi aikaa tällä tavoin viettää, mutta ehkä edes joka toinen tai kolmas.

Tässäpä taas tarjolla todellinen arjen haaste voitettavaksi! Tarjotaan jatkossa enemmän aikaa kuin aikaansaannoksia.

Kuvituksena kuvia menneiltä vuosilta, joissa jaetaan enemmän aikaa kuin aikaansaannoksia.