Vaiheita

Pienten lasten vanhempia usein lohdutetaan sanomalla, että lapsi kasvaa nopeasti ja tämänhetkinen, hankala arki on vain vaihe, joka menee pian ohi ja tilalle tulee taas erilainen arki. Tiedon siitä, ettei tämä hetki kestä ikuisesti, pitäisi lohduttaa ja antaa energiaa selviytymään haastavista päivistä.

Itselläni tuo ajattelumalli ei kuitenkaan kovin hyvin toimi. Tällä hetkellä ajatuksesta pitäisi kuitenkin kerätä voimia, mutta en malta olla odottamatta sitä hetkeä, kun tämä vaihe menee ohi. Nyt se on kestänyt kolme viikkoa, kuinka monta viikkoa vielä pitää jaksaa odottaa uutta, toivottavasti parempaa vaihetta? Tuleeko uusi vaihe sitten, kun tyydyn ja sopeudun tähän nykyiseen?

Meillä on menossa unirytmit sekaisin vaihe. Yöunet nukutaan keskimäärin kahden tunnin pätkissä, päiväunipätkät kestävät maksimissaan 40 minuuttia. Tällä hetkellä positiivisinta on se, että lapsi nukahtaa öisin hyvin yösyötön jälkeen, mutta minä en. Itse siis nukun yöuneni tunnin tai parin pätkissä. Aamulla heräänkin tokkurassa, hartiat ja niska jumissa, oksettaa ja pyörryttää ja selkä on välillä niin jumissa, että tytön nostaminen sängystään on hankalaa. Yöunipätkät eivät riitä palautumiseen, eikä jatkuva heräily ja yösyöttely paranna tilannetta lainkaan. 

Päiväunista ei oikein edes huvita kirjoittaa, kun niitä ei oikein ole. Ensimmäinen 40 minuutin pätkä onnistuu suhteellisen helposti, mutta sen jälkeen nukutukset jatkounille ovatkin työn, tuskan ja huutojen takana. Pikkuinen alkaa usein olla niin yliväsynyt, ettei nukahtamisesta tule mitään. Ja nukuttajan hermot ovat menneet viimeistään 7.17, kun on herätty uuteen aamuun, joten nukuttajakaan ei taida enää olla terävimmillään vaativassa tehtävässä. Jos positiivisesti haluaa laskea, ehkä tyttö nukkuu tällä hetkellä päiväunia jopa 2,5 tuntia, tosin kolmessa tai neljässä pätkässä. Tästä seuraa myös se, ettei omaa aikaa juurikaan ole. Ja usein myös lapsi on väsynyt, eikä viihdy yksin lattialla, vaan haluaa olla sylissä tai syömässä. Nyt hän on viihtynyt yllättävän hyvin lattialla itsekseen, vaikka alkaakin kuulua vaativaa kitinää.

Oetaan vastaan uusia, mukavia tsemppauksia, hyviä vinkkejä päiväunien pidentämiseen ja oman nukahtamisen edistämiseen. Tai sitten paremmat unenlahjat, pidemmät pinnat ja lisää kärsivällisyyttä.

Kuvat tekstiä positiivisemmat viikonlopulta, kun kävimme Särkänniemessä. Sinne pääsee tänä vuonna ilmaiseksi sisään.