Retkikohteet

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kadonneet taidot



Elokuun lopulla kävin kotipuolessa ja kaivelin huvikseni lukioaikaisia papereita yli kymmenen vuoden. Selailin ja lueskelin vanhoja kokeita ja aineita. Ihan aloin kadehtia sitä nuorempaa Heliä, joka oli kirjoitellut aineita suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Tai laskenut virheettömästi matematiikan tehtäviä, joista on turha luulla nykyään selviävänsä. Eipä sillä, että tällä hetkellä ei syntyisi kummoistakaan ainetta edes omalla äidinkielellä, saati sitten saksaksi. Aineeksi ei varmaan riittäisi, jos kirjoittaisin Ich bin Heli. Mein Name ist Heli und Ich heisse Heli. Ich liebe dich. Ich wohne in Tampere.

Mutta vielä enemmän jäin kaipaamaan Heliä, jolla oli ajatuksia niin paljon, että sai aineen kirjoitettua niin, että siinä oli alku, keskikohta ja loppu. Ja vielä joku yhteenveto ja naseva päätös. Aineita kirjoitti Heli, jolla oli mielipiteitä ja näkemyksiä asioista. Varsin mielenkiintoista luettavaa oli filosofian kurssin oppimispäiväkirja omasta maailmankatsomuksesta. Siellä oli paljon haudattuja ajatuksia, jotka olivat varsin mielenkiintoisia. Semmoista Heliä minä vähän aloin kaivata.

Vaippapaketin ja äidin ajatusten sekoittaja.
Tällä hetkellä tuo Heli on hautautunut jonnekin niiden vaippapussien, pilttipurkkien ja kotivaatteiden keskelle. Se piilottelee mielellään pyykkien takana ja viihtyy kumihanskat kädessä tiskaamassa tai uudet lenkkarit jalassa lykkimässä vaunuja. Kerran viikossa, kun tämä nykyinen Heli osallistuu sosiaaliseen tapahtumaan muiden alle vuoden vanhojen äitien kanssa, ei hän saa muodostettua kovinkaan järkeviä lauseita. Saati sitten että saisi pidettyä yllä mielekästä keskustelua. Ajatukset hyppivät ja pomppivat, mutta useimmiten vain lyö tyhjää. Mieleen ei tule oikein mitään järkevää juttua, joka ei liittyisi vauvanhoitoon tai säähän. Mutta kun mieli kuitenkin tekisi mieli puhua jotain muutakin, mutta kun tuntuu, ettei ole ajatuksia. Mihin ne kaikki oikein on hävinneet? Onko kukaan nähnyt niitä? Tai mistä niitä voisi ostaa lisää?

Minusta neuvolat voisivat alkaa järjestää äideille small talk –kursseja, joissa opetellaan puhumaan muustakin kuin nukkumisesta, nukahtamisesta, syömisestä ja kakkaamisesta. Ei tietenkään omasta vaan lapsien.Täytyy koittaa skarpata.

Mutta hei, onhan nää uudet lenkkarit aika kivat tuijotella!

4 kommenttia:

  1. Hahaa, loistoidea toi äitien small talk -kurssi! :D Ja niin tuttuja ajatuksia!! Tosin nyt oon tooodella pitkästä aikaa huomannut kyenneeni töissä muutamaan onnistuneeseen tilannevitsiin, joten ehkä tää tästä taas pikkuhiljaa. Alkaa aivoista vapautua kapasiteettia keskusteluun, ajatteluun ja vitsailuun? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mulle kelpais myös vaikka kansalaisopiston järjestämä kurssi. Ei ne small talk -taidot oo aiemminkaan olleet niin kovin hääppöset.

      Poista
  2. Voi Heli, mä ainakin oon tykännyt meidän vauvakeskusteluista aina silloin kun vauvakerhossa nähdään. Toki mustakin tuntuu, että ei osaa puhua kauheasti mistään muusta. Äitien small talk-kurssi vois olla mullekin ihan hyödyllinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toisinaan juttelu onnistuu lähes aiheesta kuin aiheesta, mutta monesti on päiviä, kun pässä ei pyöri yhtään ajatusta, josta voisi yrittää aloittaa keskustelua.

      Poista