Sit kanniskellaan

Odottavan aika on pitkä. Se on tullut taas todistettua. Joka torstai olen huomannut, että viikko on kulunut, eikä mitään merkkiä odotuksen päättymisestä ole tullut. Olisi sittenkin pitänyt ostaa se Manduca kaupasta, eikä tilata Tulaa netistä. Mutta kun jotain päättää, niin eihän sitä voi mieltään muuttaa kesken kaiken. Varsinkaan, jos mies olisi ollut sitä toista mieltä, niin sehän vaikuttais ihan siltä, että minä annan periksi, vaikka vain itse oma tahtoisesti muuttaisin mieltäni.

Meillä oli elokuussa pari viikkoa lainassa Tulan kantoreppu TampereenNapapiiriltä. Tykästyttiin siihen, vaikka kesän helteillä tuo kantaminen olikin vähän hikistä niin kannettavalle kuin kantajallekin. Mutta joissain tilanteissa kantoreppu oli kätevämpi kuin vanut, esim. metsään pääsee helpommin tyttöä kantaen kuin lykkien. Ja voi että, miten kätevä tuo olisikaan ollut silloin puolivuotta sitten, kun tyttö oli vain sylikissa, eikä suostunut nukkumaan kuin sylissä. Mutta innostuin asiasta vähän turhan myöhään.

Repun tosiaan tilasin nettikaupasta, noita Tula kantoreppuja kun ei myydä lastentavarakaupoissa. Ja miksikö halusin juuri Tulan? Luin useita blogiarviota tästä ja Manducasta ja ne saivat minut vakuuttumaan, että Tula on parempi. Myös kokeiluviikoilla totesin, että Tula on varsin toimiva laite. Helppo säätää, lapsen saa kyytiin helposti ja kuosit ovat kivoja. Manducaa kävimme testaamassa Baby Stylessa. Ei siinäkään mitään vikaa ollut, mutta mielestäni säätönaruja oli liikaa. Kun Tulassa repun sai säädettyä itselle ja lapselle hyväksi parilla vedolla, Manducassa naruja oli joka puolella, joita tietenkin piti kaikki vedellä ja kokeilla, josko kantomukavuus paranisi. Ei parantunut. Siksi päätin, että Tula saa tulla meille.

Ainut vika tässä päätöksessä oli tosiaan se, että repun saapumista piti odottaa. Tässä tapauksessa yli viisi viikkoa, grr! Maahantuojalla oli jotain ongelmia tuotteen saatavuuden kanssa ja toimitusaika venyi ja vanui. Meinasin jo menettää kiinnostukseni koko reppua kohtaan. Joka viikko lähetin sähköpostia yritykseen, että missä se reppu viipyy, joko se tulee ja vastaus oli aina sama, eikö se ole vielä tullut, mikähän siellä oikein kestää… (Reppu tuli siis  suoraan maahantuojalta, eikä sieltä nettikaupasta, josta sen alun perin tilasin.) Se tuohdutti vielä vähän lisää. Mutta lopultakin se saapui. Samaan aikaan kuin viileät syyskelit. Eli vaatetta päälle kunnolla ja eikun metsäpolulle mars! Ja mitäs sanoinkaan niistä kivoista kuoseista, jotka vaikutti valintaan... Näin kivaan kuosiin päädyin.