Mennyt ja tuleva

Kulunut vuosi on ollut tunteikas vuosi. On ollut jännitystä, odotusta, ihmetystä. Iloa, itkua ja väsyä. Raivoa, kiukkua ja ahdistusta. Epätoivoa, riemastusta ja kyllästymistä. Ärsyyntymistä, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Yllättymistä, läkähtymistä ja tyytymistä. Monia hienoja hetkiä, mutta paljon samanlaisia, arkisia päiviä, jotka eivät toisistaan erotu ollenkaan. Ja yllättävän paljon myös hermojen menetystä ja kiukustumista. Ihanan pitkä, aurinkoinen ja rento kesäloma. Ankea, harmaa ja sateinen syksy. Ja kaikeksi onneksi kuitenkin valkoinen joulu, tytön ensimmäinen.

Tuleva vuosi tulee olemaan pyöreä vuosi, ei tosin samalla tapaa kuin 2013. Minulla vain vaihtuu vuosikymmen, ysi muuttuu pyöreäksi nollaksi ja kakkonen pehmeäksi kolmoseksi. Se ehkä vähän jännittää, mutta onneksi edellä menevät mies, sisko ja ystävät osoittavat, että nekin ovat vain numeroita, joita ei kannata sen enempää miettiä. Pyöreitä tulee täyteen myös elämässä Tampereella. Elokuussa tulee kymmenen vuotta siitä, kun muutin Tampereelle ja tutustuin Janneen. Se on pitkä aika

Vaikka mietinkin tulevaa, haluan silti keskittyä enemmän tähän päivään ja hetken, ehkä vähän huomiseen tai ylihuomiseen. Vähän saa kuitenkin miettiä ja tehdään toiveita tulevalle ja samalla kun haaveillaan siitä, mitä vuosi voisikaan tuoda mukanaan, ollaan kiitollisia menneistä.