Kuumeilua

Taas se vaivaa. Ei influenssan, vauvan, auton tai matkan vuoksi, vaan isomman asunnon aiheuttama muuttokuume. Olen kärsinyt tästä jo pari vuotta ja vieläkään ei näytä olevan helpotusta tiedossa. Haaveilen isommasta ruokapöydästä, uudesta pyykkikoneesta, kirjahyllystä ja tytölle omasta huoneesta, ehkä myös tietokoneelle. Isompi sänky meille olisi mukava juttu ja lisää säilytystilaa tarvittaisiin myös.

Kaipaan uusia maisemia ikkunasta, helppoa ulosmenoa vaunujen kanssa ja sitä, ettei joka seinän takana asuisi naapuri. Kesään mennessä toivoisin meillä olevan ikkunat kahteen suuntaan, asuntoon saisi läpivedon, eikä silloin tarvitse kuunnella yötäpäivää ilmastointilaitteen hurinaa.

Onhan tässä tiiviisti asumisessa myös puolensa. Vaikka toinen olisi tietokoneella ja toinen katsoo televisiota, välimatkaa ei ole kahtakaan metriä. Tyttöä ei tarvitse kokoajan vahtia, kun huoneita on käytännössä vain kaksi, joten laatikoita tyhjäävä ipana löytyy nopeasti. Toisinaan tietenkin toivoo, että saisi olla omassa rauhassa oven takana tekemässä omia hommiaan. Toisaalta, eihän sitä tällä hetkellä saa käydä vessassakaan ilman seuralaista, jota suljetut ovet ärsyttävät.

Lisäneliöt tietenkin tarkoittaisivat lisäsiivoamista, mutta olen valmis siihen. Harmi vain, että tämän kuumeen taltuttamiseksi tarvitaan aika monta paikoilleen loksahtavaa palasta. Loksahtelua odotellessa ei auta muu kuin yrittää keksiä lisää positiivisia puolia tästä vaihtoehdosta, eikä vain ajatella tätä jämähtämisenä…
 

"- Miksi asiat muuttuisivat? Mymmeli kysyi. – Hemuli on aina hemuli ja hänen elämässään tapahtuu aina samanlaisia asioita. Ja mymmeleille sattuu toisinaan niin, että he lähtevät tiehensä, jottei heidän tarvitsisi siivota ."