"Hyi olkoon, 20-vuotias, kuka on niin vanha?!" Kun pidin 20-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kaverisynttärit, joihin kutsuin silloiseen kaveriporukkaan kuuluneita poikiakin, totesi yksi kutsuista näin. Hän itse oli minua vuoden nuorempi. Edellisestä viisastuneena 30-vuotisjuhliin kutsuinkin sitten vain tyttöjä, joista puolet olivat jo turvallisesti ylittäneet tuon pelottavan ikäkynnyksen.
Juhlimme teekutsujen merkeissä, sillä mikäpä olisikaan mukavampaa kuin juoda hyvin haudutettua teetä, syödä sekaisin makeita ja suolaisia herkkuja ja samalla vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä kavereiden kanssa, joita nykyisin näkee enää harvemmin ja pikaisesti. Joku toinen toki saattaa haluta juhlia omia pyöreitä vuosiaan vähän menevämmin, mutta tämä sopi mulle. Ja kun mummini kaapista löytyi vielä täydelliset teekupit, jotka sain häneltä omiksi lahjana, olivat kutsut täydelliset.
Tarjottavaksi tein omia suosikkeja. Tietenkin porkkanakakkua, mustaherukkahyydykekakkua, herrasväenpikkuleipiä, täytettyjä leipiä ja kinkkupiirasia eli muffinivuoan avulla tehtyjä pieniä piirakoita. Minä ainakin tykkäsin ja taisivat vieraatkin pitää tarjoiluita maukkaina. Kutsut olivat onnistuneet, voisinpa järjestää vastaavanlaisia myöhemminkin, mieluummin ennen seuraavia pyöreitä synttäreitä. Sinne kun on (onneksi) niin tajuttoman pitkä aika.
"Häntä pystyyn, jokainen on niin vanha kuin itsensä tuntee."
Juhlimme teekutsujen merkeissä, sillä mikäpä olisikaan mukavampaa kuin juoda hyvin haudutettua teetä, syödä sekaisin makeita ja suolaisia herkkuja ja samalla vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä kavereiden kanssa, joita nykyisin näkee enää harvemmin ja pikaisesti. Joku toinen toki saattaa haluta juhlia omia pyöreitä vuosiaan vähän menevämmin, mutta tämä sopi mulle. Ja kun mummini kaapista löytyi vielä täydelliset teekupit, jotka sain häneltä omiksi lahjana, olivat kutsut täydelliset.
"Häntä pystyyn, jokainen on niin vanha kuin itsensä tuntee."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti