Retkikohteet

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kurkkaa kukkaroon



Siskon haasteesta tervetuloa kurkkaamaan mun kukkaroon. Olkoon tämä aloitus(yrityys) pienen hiljaisuuden (muuttoväsymyksen) jälkeen.

Kuten siskolle, myös mulle lompakon hankinta on pitkä prosessi. Kun viimeisimmän löydön tein, Janne jo vitsaili, että parasta alkaa etsiä uutta lompakkoa jo nyt hyvissä ajoin, viimeksi kai tuo lompsan metsästys oli hänen mielestä jo rasittavaa.


Mulle on tärkeää, että lompakko on sopivan kokoinen, siihen mahtuu paljon kortteja ja kolikkotasku on riittävän iso. Lompakon on hyvä myös olla kestävä, siksi kokeilen erityisesti vetoketjuja, koska ne hajoavat yleensä ensimmäisinä. Koska mulla on paljon kortteja, lompakko ei saa paisua jättiläsimäiseksi niiden vuoksi, vaan sen on oltava tilava ja korttitaskujen ompeleiden pitävät.


Oikeastaan tämä nykyinen lompakkoni on kyllä ihan täydellinen. Se on ollut kestävä, en tarkalleen muista, mutta se on ollut käytössä viitisen vuotta. Nahkaa ja kestävät vetoketjut, hyvät korttitaskut ja setelit mahtuvat lokeroonsa hyvin. Ja parasta tietenkin oli myös se, että se maksoi vain 10e, löytö Aleksi 13 alelaatikosta. Lompakkokaupoilla tärkeää se, että lompakon oston jälkeen jää myös rahaa, jota siellä säilyttää. Tällä lompakolla on myös oma ominaistuoksunsa, semmoinen nätti nahka. Tai siis raha, rahallehan tämä mun lompsa tuoksuu, tietenkin!

Tutkimusmatkalla lompakkoon ei tällä kertaa löytynyt mitään kovin erikoista. Erikoisinta lompakon sisällössäni on tytön jalanjälki, joka piirrettiin keväällä kenkäostoksille mentäessä. Nyt sekin taitaa olla jo pieni. Loppusisältö on peruslompakkotavaraa: kortit, rahat, muutama kuitti, postimerkit, pankkitunnukset, silmälasienresepti ja muutama muistokuitti mm. meidän kihlasormuksista. Valokuvia en ole oikeastaan ikinä pitänyt lompakossa.


Vaikka nykyään käytänkin paljon useammin korttia, en kuitenkaan ole valmis hankkimaan pelkkää korttilompakkoa. En tiedä, mikä lompakoissa oikeastaan viehättää, mutta ainakin kun tyttömme sattuu löytämään mun tai Jannen lompakon, hän jää haltioituneena tyhjäämään sen sisältöä. Tytön oma leikkilompakko ei ole yhtään niin kiinnostava, vaikka sekin täytettiin vanhoilla korteilla ja kuiteilla. 


1 kommentti:

  1. Kuulostaa kyllä tutulta prosessilta! :D Sekä niin, että oon kyseistä seurannut sivusta, että omani kuulostaa aika samalta. ;) Ja samoin täällä kiinnostaa lapsia lompakkojen tyhjääminen, mutta myöskin vanhojen lelukäyttönä hyödyntäminen.

    VastaaPoista