Hei heinäkuu!

Hetkinen, se on sitten taas ens kuun jälkeen jo syyskuu. Eli hyvää heinäkuuta vain kaikille! Samalla ihmettelen taas, mihin se kesäkuu oikein hävisi. Ilmeisesti kesän ja Jannen loman odotteluun, mutta nyt on molemmat odotukset täytetty!

Kesäkuu meni kyllä pääasiassa vain kotona kotiutumiseen. Kotiarkeen ollaankin jo saatu sopiva rytmi. Ja olen huomannut, että rivitalosta on paljon helpompi lähteä ulos kuin kerrostalosta. Tai sitten se johtuu siitä, että kesällä tarvitsee tapella vähemmän ulkovaatteiden kanssa.

 

Muutama erikoisempikin kokemus ollaan kesäkuulle saatu. Kävimme huutokaupassa, ihan kuulkaa televisiosta tutun Huutokauppakeisarin huutokaupassa. Eikä tarvinnut olla ainoa turisti ja utelias paikanpäällä, autoja oli tiellä ihan ruuhkakasi asti. Huutokauppa sattui olevaan sopivasti matkanvarrella, kun ajelimme Keski-Suomen läpi anopin mökille, jossa vietimme yhden viikonlopun. Mitään ei ostettu ja paikallakin oltiin vain 20 minuuttia, mutta kun televisiosta tulee jakso, jossa myydään Sipe Santapukin tavaroita, meidät voi bongata yleisöstä.

 

Toinen massatapahtuma oli viime viikonlopulta, kun jälleen uteliaisuudesta lähdimme katsomaan väkimäärää Vaasassa, Söderfjärdenin pellolla. Aiemmin olemme käyneet katsomassa siellä kurkilaumoja, nyt Suviseuralaisia. Jälkimmäisiä oli huomattavasti enemmän kuin muuttomatkalla olevia lintuja!

Onpa kesäkuun aikana ehditty tutustua uuteen ihmiseen. Pieni tyttövauva syntyi siskonperheeseen ja sitä kävimme porukalla ihmettelemässä. On ne vastasyntyneet vain pieniä!

Nyt tilaan heinäkuuksi vähän kivempaa kesäsäätä, jos vaikka saatais aikaan muutama kesäretki Suomessa. Vaikka suurempi haittatekijä kesäretkille on kyllä huonosti autossa viihtyvä tyttö kuin viileä keli.