Itepä opetin

Kun lapsi lähtee tutustumaan omatoimisesti ympäristöönsä, valpas vanhempi on vierellä pitämässä vahtia ja varoittelemassa vaaroista. ”Ei saa laittaa sormia pistorasiaan.” ”Ei saa tyhjätä kaappia.” ”Ei saa kiivetä sohvalle.” ”Ei saa laittaa pyyhekumia suuhun.” ”Ei saa syödä hiekkaa.”

Ja kun lapsi opettelee puhumaan, on lopputulos tämä:

- Oliko hoidossa mukavaa?

- EI!

- Nukuitko hyvin?

- EI!

- Oliko hyvää ruokaa?

- EI!

- Onko nälkä/jano/pissahätä/väsy?

- EI!

- Mennäänkö pihalle/sisälle/kauppaan/nukkumaan/hoitoon?

- EI!

- Otetaanko jäätelöä?

- Hmh.

Niin että siitä sais, itepä opetin. 

Mutta hartaasti toivon ja odotan, että myös muut sanat alkaisivat tulla yhtä selkeinä ja painokkaina ilmoille. Ymmärtäisi äiti ja isäkin paremmin tyttären toiveita.

" - Ei, sanoi Hemuli. Minä en tahdo. Olen juuri oppinut sanomaan ei. Olen eläkkeellä. Ja teen mitä haluan, enkä mitään muuta."

 

Ja loppuun kuva, mikä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta ilman kuvaa on alaston olo ja tämä oli eka "turha kuva", joka koneelta tuli vastaan.