Retkikohteet

torstai 7. huhtikuuta 2016

Maalattu leipälaatikko



Mainonta tehosi minuun tälläkin kertaa. Kun Strömsössä kolmatta kertaa kehuttiin ja ylistettiin kalkkimaaleilla maalaamisen helppoutta, sitä, miten helposti ne tarttuvat pintaan kuin pintaan, eikä pohjustustöitä tarvitse tehdä, olin päätökseni tehnyt. Vanha ja ruosteinen leipälaatikko maalataan uudestaan kalkkimaalilla. Pieni nettiselaus ja päädyin tämän nettikaupan kalkkimaaleihin. Värin valinta oli hankalaa, paljon hienoja värejä. Päädyin miehen mielipidettä kuunnellen valitsemaan vähän mintunvihreää muistuttavaan sävyyn. 


No mitäs pidätte, oliko hyvä väri? Itse olen ainakin tyytyväinen. Maalausjälki ei ole tasaisinta, ehkä voisin syyttää pensseliä, mutta vika taitaa olla enemmän maalarissa., hätäinen tyyppi kun tämmöisissä jutuissa on. Maalasinpa samalla myös muutaman lasipurkinkannesta piiloon tekstit Dronningholm ja Herkkumaa. 



Ja kun maalausurakka oli ohi ja sotkut siivottu, istahdin sohvalle lukemaan Kotivinkin näytelehteä, jonka posti toi. Ja kuinkas sattuikaan, siellä mainostettiin hyvin tuttua trendiväriä, nimeltään vedenvihreä. Rauhoittaa, tyynnyttää ja antaa itse varmuutta. Jaaha, mitähän tuolla maalilla sitten maalaisin, että värin teho olisi maksimaalinen. 





2 kommenttia:

  1. Ah, ihana väri! Oon ollut niin ihastunu mintunvihreään viime aikoina. Tai just tuollaiseen tosi vaaleaan minttuun. Oliko kalkkimaali niin kätevä ku Strömsössä kehuivat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalkkimaali oli kyllä hyvä kokemus, ei mulla kovin paljoa maaleista ylipäänsä oo kokemusta, mutta tämä oli helppo, niin kuin mainostettiin. Ei haissut pahalle, kuivui nopesti, hyvin riittoisa ja levittyi helposti. Toki kun mitään pohjustusta en tehnyt, vanhan maalin lohkeillut pinnat jäi tietenkin kuoppina näkyviin uuteenkin maaliin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna paikoin maalaustulos oli myös vähän paksua ja sen takia jäi turhankin selvät siveltimen jäljet pintaan.

      Poista