Sniifsniif ja köhköh

Tämä viikko on ollut kyllä taas niin hanurista! Sisko antoi mahataudista vaihtarina flunssan – kipeä kurkku, vuotava nenä ja pieni kuume eli sen verran pönttö olo, ettei mikään jaksa innostaa, mitään ei tee mieli syödä ja juominenkin on tylsää.

Ensin taudin sai tyttö ja oli alkuviikosta turhankin haastava, itkuinen ja väsynyt. Kun minä sain taudin, en enää ihmettele hänen kiukkuiluaan. Olo on ollut kaikin puolin epämukava ja innolla odotettu viikonloppu meni ihan ohi. Lauantaina odotin vain iltaa, että pääsisin nukkumaan ja tämän sunnuntain oikeastaan röhnötin raatona sohvalla, kun ei vain jaksanut muutakaan. Nyt iltaa kohden olo alkaa olla parempi ja hyvä niin, jaksaa sitten taas huomenna ottaa vetovastuun kodinhoidosta. Varsinkin kun kuulostaa siltä, että Jannen flunssa on päivän jäljessä omaani. 

Kaikesta tästä ja oman hengähdyshetkien vähyydestä johtuen viimeaikoina on mielessäni pyörinyt kirjoissa ja elokuvissa mainitut hermolomat. Menneillä vuosisadoilla erityisesti korkeamman säädyn rouvien ja neitojen hermojen vuoksi määrättiin lomaa usein rannikolle, kylpyläkaupunkeihin, jonne rouvat matkustivat lepuuttamaan hermo-parkojaan. Raikas meri-ilma, kuiva mäntykangas, kauniit pitsihuvilat sekä sisältä että ulkoa. Täyshoito kaikin puolin esteettisessä ympäristössä. Päivät rytmittyvät ruokailu- ja kahvihetkistä, hiljaisuudesta ja kylpylähoidoista, ulkoilmasta nauttimisesta ja itseensä keskittymisestä. Yöllä nukutaan kunnon yöunet valkoisten pitislakanoiden välissä. Toimisi varmasti nykypäivänäkin!

Näiden mielikuvien voimalla jatketaan taas uuteen viikkoon!