Aamupalapöydässä esitin toiveen, pitäisi löytää mukava laavupaikka
järven/lammen rannalta. Sellaisiin retkipaikkoihin totuin Pirkanmaalla, mutta
täällä Etelä-Pohjanmaalla tärkeintä laavussa on helppo saavutettavuus –
autolla. Paikalla ei ole niinkään väliä, kunhan laavun/kodan/nuotiopaikan
viereen pääsee autolla ja mitä lähemmäs, sitä parempi. Paremman puutteessa
tehdään nuotio metsäautotien varteen ja paistetaan makkarat autosta päin.
Mutta tuosta yhdestä tokaisusta alkoi tytön puolipäivää kestänyt
höpötys: ”Äiti, mä haluun rekkelle. Äiti, mä haluun rekkelle heti. Mä haluun
autorekkelle. Syödään eväitä.” Kiltit vanhemmat alkoivat tehdä tutkimustyötä
netissä ja etsiä lähiseudulta vesistön rannalla olevaa nuotiopaikkaa. Tällä
kertaa retkisuunnitelmat valmistuivatkin hämmästyttävän nopeasti, sillä puoli
yhteentoista mennessä oli suunnitelmat valmiina. Iltapäivällä lähdettäisiin
Isoonkyröön.
Ensimmäisenä käyntikohteena oli Orisberg, jossa on 1600-luvulla
perustettu kartano. Varsinainen käyntikohde tosin oli 1800-luvulla rakennettu
kirkko ja pappila, jossa toimii elokuun loppuun asti kesäkahvila. Kartanoa sai
ihailla vain lahden toiselta puolelta, se kun on edelleen yksityisasuntona.
Ja kota järvenrannalta (tekojärvi, kun Pohjanmaalla ollaan) sijaitsi
vain kolmen kilometrin päästä kartanon maista. Paikalliseen tapaan perille
pääsi tietenkin suoraan autolla. Mutta paikka oli hieno, upea! Varmasti tulemme
käymään täällä myöhemminkin!
Sateisen sunnuntain retkeily oli siis oikein onnistunut ja hyvä.
Täytyypä lisätä taas metsäretkeilyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti