Retkikohteet

maanantai 16. lokakuuta 2017

Ympyrätakki




 
Tämä neuletakki on ollut jo tovin valmiina, muutamaankin otteeseen, mutta lopputulos ei ole ollut ihan toivottu, joten en ole saanut aikaiseksi esiteltyä tätä. Työtunteja tämän tekemiseen on mennyt ihan hurjasti, mutta onneksi niitä ei näistä omaksi iloksi tehdyistä neuleista tarvitse laskea.

Työhän alkoi sillä, että ensin purin vanhan neuletakin tekeleen ja värjäsin sen. Lopulta värjäyskertoja tuli kolme, lankaa takkiin kun meni yllättävän paljon. Ja joka kerta lopputuloksena oli erisävyinen tiilenpunainen. 

Aikaa takin kanssa on mennyt purkamiseenkin. Ensimmäisellä kerralla siitä tuli ihan liian suuri. Paljon lankaa = raskas takki ja hihanaukot ja siis hihat venyivät ihan väärään kohtaan ja valuivat olkapäiltä kokoajan. Mutta eipä ne oikein toisellakaan kertaan vielä tunnu asettuvan oikein sopivaksi ja takki istuvaksi. 

Kaapissa ja lattialla se on vuoronperään makoillut mytyssä ja taiteltuna, ei se oikein pysy henkarillakaan. Syntyipä tuossa yhtenä yönä ajatus, jospa vaikka purkaisi tämän vielä kerran ja tekisin siitä ihan perinteisen mallisen, pitkän villatakin. Tämä ympyränmallinen on hauska, mutta ei se oikein istu tai ole käytännöllinen. Lanka kun on niin kivan väristä, että olisi mukava saada tämä käyttöön oikeasti. Ja nyt kun näitä kuvia villatakista katselen, niin eihän se nyt kovin kummoiselta päällä näytä. Hihat valuvat ja hartiat roikkuvat. Joutaakin siis purkuun. Kunhan ehdin.






perjantai 13. lokakuuta 2017

Arjen ruokalista ... hukassa






Muutama viikko sitten kirjoittelin mielessäni tekstiä arjen ruokalistasta. Silloin tuntui olleen jakso, jolloin oli helppo keksiä monipuolisia ja vaihtelevia ruokia arki-illoiksi. Viikon aikana oli kanaa, jauhelihaa, pastaa, perunaa, riisiä, nuudelia, kalaa ja joka viikkoinen kasvisruoka. Monipuolista ja vaihtelevaa, vaikkakin ihan yksinkertaista ja perinteistä.

Mutta sitten iski taloutemme aikuisväestöön mahatauti, jonka jälkeen ruokalistasuunnittelu on ollut jostain syystä hankalaa. Ei vain irtoa, en keksi mitään, vaan ruokalistalla pyörivät samat tutut keitot, kana-kasviskastikkeet ja makaroni-jauheliha-hemapo-mössö. 

Auta siis miestä mäessä tai siis äitiä kotona ja kerro oma vinkkisi, mitä teet, kun et muuta ruokaa keksi. Meidän perheessä tuo enkeksimitäänmuuta-ruoka taitaa olla jauhelihakastike ja perunat. Onko teillä jotain muuta?

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Neuvola avautuminen


Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että olisin avautunut neuvolassa, vaan avaudun neuvolasta

. Olimme eilen Pikkusiskon kanssa puolivuotisneuvolassa. Ja jälleen vastassa oli uusi terveydenhoitaja. Tämä oli seitsemäs neuvolakäynti ja neuvolakortissa on nyt viidet eri nimikirjaimet. (Isonsiskon neuvolakortissa luku on 12/14! Mites muilla?)

Siis oikeasti, lähes joka kerta, kun lapsemme kanssa olemme käyneet neuvolassa, on vastassa ollut uusi hoitaja. Ja eilen totesin, että se on oikeasti tosi rasittavaa. Pitää kertoa paljon samoja asioita. ”Kyllä, meillä on myös Isosisko, joka on nyt hoidossa. On hoidossa 3 päivää viikossa. On kyllä tosi helpottava asia.” ”On ollut ongelmia tuon puklailun kanssa. Välillä tulee paljonkin kerralla ja mahalla ollessakin lentää. Monesti lattialla ollessa saattaa alkaa itkeä ja kun ottaa syliin, tulee röyhtäys, puklu ja helpotus.” ”Paikoin on ollut myös pahasti punoittava peppu, pahaa ihottumaakin oli viikon verran ja käytettiin kortisonivoidetta.” ”Voiskohan olla jotain ruoka-aineallergiaa?” ”Sisko ja mun vanhemmat asuvat puolentunnin ajomatkan päässä. Miehen sukulaiset kaukana. Lapsenhoitoapua kyllä saa, jos on tarve. Mutta ei nyt olla osattu pyytää. Kyllä me ihan hyvin pärjätään. Ei meillä ole kovin paljoa kavereita täällä, perhettä pääasiassa nähdään.”

Eilisen neuvolakäynnin jälkeen tuli taas mieleen, että entä jos meillä olisi oikeasti jotain hätää, jota vain ei osaisi kertoa. Mistä nuo vaihtuvat hoitajat sitä huomaisivat, että nyt on jotain vialla, äiti ei ole samanlainen kuin viimeksi? Toisaalta olen huomannut, että paljon riippuu hoitajastakin, millä fiiliksellä asioista kertoo. Toisille juttelee iloisesti, että eipä tässä mitään, hyvin menee, vaikka välillä vähän väsyttää. Jollekin on saattanut sanoa vähän vakavammalla äänellä, että kyllähän tämä välillä on rasittavaa ja ärsyttävää.

Eilisen neuvolakäynnin jälkeen harmitti erityisesti yksi asia. Meidän Pikkusisko on kasvanut hyvin pelkästään imettämällä. Tai ainakin tasaisesti omilla käyrillään, joten ajattelin, että saa kasvaa puolivuotiaaksi pelkästään maidolla. Aiemmilla neuvolakerroilla on kiinteiden ruokien aloittamisesta puhuttu, mutta terkkarikin todennut, että ei ole vielä tarvetta, kun kasvaa hyvin. Nyt eilinen terveydenhoitaja oli vähän erilinjalla. ”Nykysuositusten mukaan maisteluannokset olisi hyvä aloittaa jo 4 kuukauden iässä. Kiinteät ruoat tukee hyvin myös puheen kehitystä ja suun motoriikkaa.” Itse olin odottanut kehuja ja kommenttia siitä, miten hienoa, että lapsi on kasvanut näin hyvin pelkästään imetyksellä ja hienosti tehty. Mutta ei, nyt tulikin melkein saarna, jonka myötä itselle tuli olo, että olisi pitänyt aloittaa ne maistelut jo aikoja sitten. 


No tänään on sitten aika tarjota Pikkusiskolle ruokapöydässä muutakin kuin peuranjalkaa.