Minulla herkut toimivat nollaajina. Piristeinä kiukkuun ja
suuttumukseen, helpotuksena ärsytykseen ja raivostumiseen, tsempparina, jaksa vielä. Harmikseni joudun
todeta, että viime aikoina herkkuja on kulunut ihan liikaa.(varsinkin kun kahden viikon päästä on aika hammaslääkärille)
6.05, 5.20, 5.55, 5.53, 6.03, 6.11, 5.58. Siinä muutama syy, joka saa oman
pinnan kiristymään ja kiukun nousemaan. Kyse ei ole siitä, että itse heräisin
tuohon aikaan. Pätkäunilla tuohon aikaan olen kyllä hereillä, mutta torkun
vielä tunnin tai pari.
Ongelma on se, että Isosisko aloittaa aamunsa tuohon aikaan. Linnoittautuu
sohvalle ja aloittaa parin, kolmen tunnin lastenohjelmaputken. Ja kun televisio
sammutetaan, tulee väsymys, kiukku ja kiusanteko, jota jatkuukin siihen asti,
että illalla mennään nukkumaan.
Itse alan olla aika väsynyt, kiukkuinen ja kyllästynyt tähän rumbaan.
Malttini ei kestä enää yhtään Isonsiskon uhmatoimintaa ja Pikkusiskon
kiusausta, jotka kasvavat väsyn myötä, vaan surutta aloitan oman saarnahuutoni
hänelle. Ja oikeastaan olen kyllä aika väsynyt siihen omaan kiukkuun, joka
höyryää korvista ulos. Nämä kolme hoitopäivää viikossa ovat pelastukseni ja
niiden aikana yritän rentoutua, mutta valitettavasti ei se ole niin helppoa.
Oman kiukun päästän tällä hetkellä aika surutta ilmoille, etten toisaalta
ihmettele tyttäreni kiukunpuuskia.
Mutta tuosta perimmäisestä kiukkujenaiheuttajasta, herääminen, väsy ja
uni. Mitä sanotte, onko OK liki nelivuotiaalle nukkua vuorokaudessa 10 tuntia?
Pitäisikö nukkua enemmän? Tai miten saisi lapsen nukkumaan aamulla tunnin
pidempään? Normaalisti hän menee nukkumaan kasin aikaan ja nukahtaa helposti,
onhan ollut hereillä jo ikuisuuden ja on väsynyt. Ja jos nukkumaanmeno menee
myöhemmäksi, ennemminkin herää aiemmin kuin nukkuisi pidempään. Hoitopäivinä,
kun hän nukkuu (ainakin silloin tällöin) päiväunet, nukahtaminen menee
myöhäisemmäksi, mutta herää silti kuuden aikaan. Kotona häntä ei oikein saa päiväunille
tai edes levolle, koska juuri tuohon päivälevon aikaan herää Pikkusisko uniltaan,
joten Isosiskoa ei tietenkään saa millään tavoin rauhoittumaan, vaikka väsy
hänellä olisikin, sillä pitää kiusata siskoa.
Hyvät vinkit, kokemukset tai vain vertaistuki on tervetullutta. Myös
karkki- ja suklaalahjoituksia otetaan vastaan.
Meillä huomattiin joku aika sitten lomalla, että lapset heräsi aamu aamulta aikaisemmin kun tiedossa oli lastenohjelmia. Ne oli ja on pelastus/turvaportti/elinehto aikuisile ja aikuisten edes kohtuullisille unille, mutta huomattiin että aamulla ei edes yritetty levätä hetkeäkään pidempään kun ohjelmat kutkutti mielessä. Niinpä ohjelmat laitettiin pannaan joksikin aikaa (vaikeita aamuja aikuisille!). Jo toisena aamuna osattiin loputtman mankumisen sijaan mennä leikkimään. Vähitellen myös unet piteni. Ohjelmat on palautettu vapaa-aamujen aikuisten pelastukseksi, nyt kun aamujen nousukellonajat on kohtuullistuneet.
VastaaPoistaMeillä toimi tämä, lastenohjelmien koukun katkaisu.
Luulen (jälleen rautaisella terveydenhoito-osaamisella!) että unen tarve on lapsillakin yksilöllinen. Meidän 4v nukkuu parina päivänä viikossa vain 11h, ja ne päivät on kamalia. Väsynyt, kiukkuinen, huomionhakuinen jne. lapsi saa omankin hermon virittymään äärilleen. Kovin unentarpeinen on isoveljensäkkin että taitaa meillä vaan olla kovin unista väkeä. Mutta väkisin on lasta vaikea saada nukkumaan. Siinä jos jossain se aikuisen hermo ainakin menee!
Tuota olen arvellut itsekin. Omatoiminen tyttö on oppinut käyttämään kaukosäädintä ja huomannut, että muilla kanavilla alkaa lastenohjelmat aiemmin kuin Pikku kakkonen. Se tieto varmasti myös herättää hänet tai saa ponkaisemaan sängystä ylös samantien. Huoh, pitäisi siis muuttaa toimintaa ja katsoa, jos siitä olisi apua.
PoistaTällä esikoisella on aina ollut huonot unenlahjat, pienenä vauvanakin vain skarppina seuraili ympäristöään, eikä malttanut nukahtaa, vaikka selvästi väsytti. Sama kiinnostus ympäristöön ja tapahtumiin on tainnut jatkua edelleen, samoin kuin huonosti nukkuminen.