Retkikohteet

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Neuvola avautuminen


Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että olisin avautunut neuvolassa, vaan avaudun neuvolasta

. Olimme eilen Pikkusiskon kanssa puolivuotisneuvolassa. Ja jälleen vastassa oli uusi terveydenhoitaja. Tämä oli seitsemäs neuvolakäynti ja neuvolakortissa on nyt viidet eri nimikirjaimet. (Isonsiskon neuvolakortissa luku on 12/14! Mites muilla?)

Siis oikeasti, lähes joka kerta, kun lapsemme kanssa olemme käyneet neuvolassa, on vastassa ollut uusi hoitaja. Ja eilen totesin, että se on oikeasti tosi rasittavaa. Pitää kertoa paljon samoja asioita. ”Kyllä, meillä on myös Isosisko, joka on nyt hoidossa. On hoidossa 3 päivää viikossa. On kyllä tosi helpottava asia.” ”On ollut ongelmia tuon puklailun kanssa. Välillä tulee paljonkin kerralla ja mahalla ollessakin lentää. Monesti lattialla ollessa saattaa alkaa itkeä ja kun ottaa syliin, tulee röyhtäys, puklu ja helpotus.” ”Paikoin on ollut myös pahasti punoittava peppu, pahaa ihottumaakin oli viikon verran ja käytettiin kortisonivoidetta.” ”Voiskohan olla jotain ruoka-aineallergiaa?” ”Sisko ja mun vanhemmat asuvat puolentunnin ajomatkan päässä. Miehen sukulaiset kaukana. Lapsenhoitoapua kyllä saa, jos on tarve. Mutta ei nyt olla osattu pyytää. Kyllä me ihan hyvin pärjätään. Ei meillä ole kovin paljoa kavereita täällä, perhettä pääasiassa nähdään.”

Eilisen neuvolakäynnin jälkeen tuli taas mieleen, että entä jos meillä olisi oikeasti jotain hätää, jota vain ei osaisi kertoa. Mistä nuo vaihtuvat hoitajat sitä huomaisivat, että nyt on jotain vialla, äiti ei ole samanlainen kuin viimeksi? Toisaalta olen huomannut, että paljon riippuu hoitajastakin, millä fiiliksellä asioista kertoo. Toisille juttelee iloisesti, että eipä tässä mitään, hyvin menee, vaikka välillä vähän väsyttää. Jollekin on saattanut sanoa vähän vakavammalla äänellä, että kyllähän tämä välillä on rasittavaa ja ärsyttävää.

Eilisen neuvolakäynnin jälkeen harmitti erityisesti yksi asia. Meidän Pikkusisko on kasvanut hyvin pelkästään imettämällä. Tai ainakin tasaisesti omilla käyrillään, joten ajattelin, että saa kasvaa puolivuotiaaksi pelkästään maidolla. Aiemmilla neuvolakerroilla on kiinteiden ruokien aloittamisesta puhuttu, mutta terkkarikin todennut, että ei ole vielä tarvetta, kun kasvaa hyvin. Nyt eilinen terveydenhoitaja oli vähän erilinjalla. ”Nykysuositusten mukaan maisteluannokset olisi hyvä aloittaa jo 4 kuukauden iässä. Kiinteät ruoat tukee hyvin myös puheen kehitystä ja suun motoriikkaa.” Itse olin odottanut kehuja ja kommenttia siitä, miten hienoa, että lapsi on kasvanut näin hyvin pelkästään imetyksellä ja hienosti tehty. Mutta ei, nyt tulikin melkein saarna, jonka myötä itselle tuli olo, että olisi pitänyt aloittaa ne maistelut jo aikoja sitten. 


No tänään on sitten aika tarjota Pikkusiskolle ruokapöydässä muutakin kuin peuranjalkaa.  

8 kommenttia:

  1. Oih, voih! Ymmärrän! Imetyksestä: Hieno juttu että oot imettäny ja se on sujunu! Jos kerta kasvussa ei ole mitää miksi olis pitäny jo ennemmin jotain muuttaa niin kaikki on hyvin. Älä murehdi! (HUOM! En ole millään lailla terveydenhoidon tietäjä mitenkään, pelaan äitinä vaan maalaisjärjellä) Terkkari oli nyt turhan innokas normien toitottaja. Musta moittiminen ei ole terkkarin toimenkuva! Lapsi ehtii syödä, oppia syömään, oppia makuja ja motoriikkaa, pyörittää kieltään ja suun lihaksiaan. Kyllä pikkulapsiajassa on muutenkin niin paljon muuttujia että sitten vielä rupeisi miettimään mistä kasviksesta tuli mitäkin. Sitäkin kyllä ehtii!
    Kyllä se oma mutu vie oikeaan suuntaan!
    Oma pieneni meni käyrien alla ja 4kk neuvolas kehotettiin kiinteisiin. Kieltäydyin ja itseasiassa lapsi suostui syömään kiinteitä (avaamaan suuntaan/laittamaan mitään suuhunsa) vasta 8kk iässä. Hyvin on kirinyt käyrät ja oppinut puhumaan.

    Ymmärrän mielen pahoittamisen ja se on musta oikeutettu! Kun kaikki on kerta hyvin, miksi pitää moittia? Vielä niin herkässä asiassa kuin vanhemmuudessa!
    Voimia! Kyllä se lapsi ehtii sitä pahan makuista perunaa syödä koko maailmansivun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tiedän että tiesit tämän kaiken, mutta välillä minä ainakin äitinä ja ihmisenä kaipaan samaa mieltä olijoita.

      Poista
    2. Kiitos! Totta, niinpä. Ja edelleen samaa mieltä. Niin hyvin sanottu! Kiitos.

      Ja todellakin, vaikka tiesin itsekin, että ei tämä lapsen kehitys nyt tämän takia mennyt ihan hakoteille, olisin sieltä neuvolasta toivonut vähän parempaa tsemppiä asian suhteen. Tai ehkä sitä tulikin, mutta en sitten vain itse huomannut, kun olin huomannut, etten saanut shamppanjaa ja vaahtokarkkeja, kun kerroin tästä 6 kuukauden imetyksestä, vaan omasta mielestä enemmänkin moitteita.

      Poista
  2. Suositus on kyllä niin mun mielestä, että maisteluannokset SAA aloittaa jo 4kk iässä ja kun ne pysyy maisteluannoksina, lasketaan vauva puolivuotiaaksi asti täysimetetyksi. Edelleenkään niitä ruokia ei tarvitse aloittaa aikaisemmin vaan on enemminkin vähän rimaa laskettu, ettei se maistelun aloittaminen ole niin vakavaa. Ihan mahtavaa, että oot täysimettänyt puoli vuotiaaksi! Jos olisit sattunut käymään Laihian neuvolassa, olisit saanut jokaiselta terkkarilta onnittelut hienosta onnistumisesta! Harmi, kun et saanut sitä omassa neuvolassa, mutta täältä saat virtuaalisesti yhdeltä terkkarilta suosionosoitukset! :) ja tuo on täysin totta, on todella uuvuttavaa, jos lähes joka kerta on uusi terkkari vastassa. Todellakin kaikki murheet yms.saattas jäädä huomaamatta ja kertomatta. Pakko kyllä sanoa, että näiltä osin teillä ei ole neuvola kyllä antanut parastaan. Tsemppiä teille arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä....ihan niinkuin reetta kirjoitti, suun motoriikkaa yms.ehtii kyllä harjoitella myöhemminkin. Itse puhun siitä lähinnä 8-10kk neuvoloissa, että pikkuhiljaa voisi antaa karkeampaa ruokaa, jos siihen asti on syönyt täysin sileää. Ja toisaalta, on niin sihtikurkkuja, jotka ei syö palasia vielä paljo, paljon vanhempanakaan.

      Poista
    2. Kiitos onnitteluista! Kyllä tämäkin mieltä lämmittää!

      Meillä tämä neuvolassa hoitajien vaihtuvuus oli tuttujuttu jo Tampereella asuttaessa, sielläkin neuvolakortissa nimikirjaimet oli suhteessa käynteihin 9/10. Että sikäli siihen on jo tottunut, vaikka aina se on yhtä rasittavaa.

      Poista
  3. Piti oikein tarkistaa vastaavat omat luvut neuvolakorteista, kun itsellä oli sama harmillinen olo esikoisen aikana vaihtuvista terkkareista. Meillä kun nämä lapset on syntyneet kesäloma-aikoihin, jolloin on usein tuuraajia neuvoloissa. Ja on toki muutettukin pari kertaa. Ekan kohdalla eri nimiä oli neuvolakortissa 12/16, toisella taas ollaan oltu yli puolet omalla, ihanalla terkkarilla! (7/17). Pienimmän kanssa uusia nimikirjaimia oli 9/14.

    Sama juttu on toki ollut myös itsellä raskauden seurannassa, että viimeistään kesän koitettua on joka kerta ollut vastassa uusi terkkari, jolle on pitänyt selittää kaikki alusta. Tai sitten on valinnut olla selittämättä.... ;)

    Nyt onkin niin ihanaa, kun täällä on meillä se omaterkkari, joka kyselee muidenkin lasten kuulumiset, kun yhden kanssa ollaan näytillä, ja muistelee meidän edelliskerroilla puhuttuja juttuja. Se tuntuu ihan ylelliseltä huomioimiselta suorastaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli mukava terkkari täällä vuoden verran, jonka kanssa ensin pääasiassa soittelin allergiajutuista, mutta jonka näki sitten kolmivuotisneuvolassa ja nyt sitten muutaman kerran vauvankin käynneillä. Mutta hän sitten vaihtoi neuvolaa ja sen myötä tämä jatkuva vaihtuminen on ollut käynnissä. Tämä viimekertainen kai on nyt sitten pysyvä, mutta harmi vain, että näin ekan käynnin jälkeen jäi fiilis, etten tästä niin paljoa tykkää :/

      Poista