Ei saa kiroilla

”Voihan vittu, Frozen-lehti”

”Vittu, nyt sitä on käsissäkin.”

”Vittuvittuvittuvittu…”

Jep, meidän nelivuotias on oppinut uuden sanan. Valitettavasti sana on tullut käyttöön kotoa kuultuna, sattui olemaan mukana auttamassa isäänsä autonkorjaushommassa ja siellä vaativassa tilanteessa iskältä pääsi lipsahtamaan sana. Vaikka kyllähän tuota sanaa kuulee joka paikassa, radiossa, ravintolassa naapuripöydästä tai ihan vaan vaikka kassajonossa muilta jonottajilta. Mutta ehkäpä iskän sanomana Isosisko innostui testailemaan sanaa itsekin.

On ollut osittain myös huvittavaa huomata, että tyttö osaa käyttää sanaa oikeissa asiayhteyksissä. Askartelussa kimalleliimaa leviää vähän pöydälle ja sormiin ja se kiukuttaa. Tai kun postissa tuleekin Prinsessa-lehden teemanumero, Frozen-lehti ja se jos mikä on hieno yllätys. Tai toisaalta sanan huokaista suustaan hädintuskin kuuluvasti, kun Lego-rakennelmat eivät tahdo onnistua. Mutta sitten on toki niitä kertoja, kun sanaa vain rallatellaan putkeen muun toiminnan ohessa.

En ole oikein osannut puuttua tuon sanan käyttöön. Totaalikieltäminen tuskin onnistuu. Kyllähän te tiedätte, miten uhmakas 4-vee toimii, jos häntä kielletään tekemästä jotain. Sitten sitä ainakin tehdään ja varmasti niin, että kieltäjältä menee hermot. Olen ajatellut, että neutraali suhtautuminen olisi järkevää ja sana vaikka unohtuisi. Ei se onneksi nytkään ole päivittäisessä käytössä. Ehkäpä pitäisi käydä keskustelu, jossa kerron, että sanan käyttäminen on tyhmää ja ei sovi lapsille. Mutta entä jos se vain innostaa häntä käyttämään sanaa vielä lisää? Onko vinkkejä, käytännönkokemusta aiheesta, mikä on paras tapa toimia?